Valokuvaus on mukavaa puuhaa. Etsimen läpi maailman tarkkailu on intensiivistä ja yksityiskohtaista. Monia ilmiöitä, tapahtumia ja vaikutelmia ei muutoin välttämättä näkisi tai niihin ei erityisemmin kiinnittäisi huomiota. Kamera rajaa ja yksinkertaistaa näköhavaintoja ja toisaalta tuo niihin uutta ulottovuutta.
Ympäristömme koostuu lukemattomista pikku tarinoista omine todellisuuksineen, omamme mukaan lukien. Pysähtynyt kuva vangitsee ohikiitävän hetken kuin hengen pulloon. Aikoja myöhemmin tuo sekunnin sadas- tai kymmenesosa on palautettavissa silmien eteen ja tietyllä tavalla elettävissä uudelleen.
Olen perustanut harrastukselleni valokuvablogin, joka koostuu pääasiassa luonto- ja maisemakuvista. Kuvaan luontoa fiiliksellä, en dokumentoidakseni sitä. Etsin värejä ja tarinoita. Metsästän valoa ja vaanin varjoissa. Valokuvausvälineitöni on tavanomaisen vaatimaton, mutta fiilis paikkaa puuttuvan valovoiman ja polttovälit.
Tervetuloa vierailemaan blogissa. Ilahdun kommenteista ja varsinkin lukijaksi rekisteröitymisestä. Linkki latoon sumussa löytyy tämän blogin vasemmasta ylälaidasta.
Pitkäperjantai olisi varmaankin ollut hyvä pyhittää lepoon tai vähintäänkin hengellisempien näkökohtien pohdintaan. Kyseinen päivä oli historian henkilölle raskas, eikä siis mikään leppoisa löhöilypäivä. Hyvällä omalla tunnolla läksinkin siis iskän kanssa jatkamaan naapurin viime syksynä keskeneräiseksi jäänyttä aitaa, jonka tarkoitus on luoda yksityisyyden suojaa muutoin avaralla ja esteettömällä koulun pihamaalla. Laudat loppuivat kesken ja viimeistelykin jäi johonkin muuhun pyhäpäivään.
 |
| Viime vuonna aitaa saatiin rakennettua tämän verran. |
 |
| Nyt loputkin mullikka-aidan rungosta on pystyssä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti