perjantai 26. elokuuta 2011

Grande Finale


Ulkomaalausurakka venyi koko kesän pituiseksi. Talon maalaamisen puoliväliin pääsemisen tavoite on nyt melkein saavutettu, kun telineet siirtyivät viimeisimpään osioon. Telineillä kiipeillessä pääsee suorastaan linnanmäkimäiseen tunnelmaan ja maisemat ovat kauniit. Lämmin viikonloppu houkuttelee suorittamaan urakan loppuun. Vihdoin ja viimein.




Ylimmällä näköalatasanteella katse kiinnittyy koivujen lehvästöön ilmaantuneisiin keltaisiin väriläiskiin, jotka viimeistään todistavat hienon kesän kohta olevan ohi. Kirkas keltainen kuitenkin ilahduttaa kauneudellaan, enkä oikeastaan osaa olla vielä huolissani.

lauantai 20. elokuuta 2011

Päivän väri


Huonekalujen tuunaaminen on hauskaa. Vaiva ja kustannukset ovat pieniä lopputulokseen suhteutettuina. Koko kesän kestänyt talon ulkomaalaus on kuin maraton ja mööpelituunaus 100:n metrin pikajuoksu. Tämä kielikuva näin yleisurheilun MM-kisojen kynnyksellä.

Tytön huoneessa oli suhteellisen uusi, kerran kiireellä edullisesta huonekaluliikkeestä ostettu työpöytä; sellainen tyypillinen halpa ja huono. Laatikostojen etulevyt irtoilivat, kansi keikkui ja pienimmästäkin kolhusta oli melamiinipinta monesta kohtaa lohjennut. Pöytä jouti roskikseen.
Ostimme vanhojen huonekalujen liikkeestä tammiviilupöydän, hioin ja maalasin pöydälle uuden elämän tytön huoneessa. Äitiä harmittava tytön intohimoinen mieltymys pinkkiin johti kompromissiin, jossa tyttö sai pinkkinsä, mutta äiti sai valita sävyn. Maalin sävy oli nimeltään Bebe-leivos ja myönnettäköön, että lopputuloksesta tuli varsin herkullinen!

Hempukka työpöytä.

Ja kohta kansi oli pullollaan kaikkea tarpeellista. Todellisuus on sisustuslehtien yltiöjärjestelmällisyyttä ihmeellisempää.




Todellisuus todella on ihmeellisempää: äidin oma työpöytä ei ainakaan anna esimerkkiä järjestyksestä, mistään stailauksista puhumattakaan.


Mööpelin tuunaamisen makuun päästyäni ryhdyin ehostamaan sukulaiselta saatua vanhaa tuplapulpettia, jonka senkin loppusijoituspaikka on tytön valtakunnassa. Pulpetti oli kirkkaanpunainen ja kohdista, joista maali oli lohkeillut, näkyi alkuperäisempi tummanvihreä maali. Kummastakaan väristä ei ollut hienon työpöydän pariksi tytön huoneeseen. Bebeleivoksenpinkki tulisi tämänkin kohtaloksi.

Tuplapulpetti on pohjamaalattu.


Vastustamatonta nostalgiaa.


Menossa ensimmäinen kerros pinkkiä. Elokuusta tulikin hempeä!


keskiviikko 17. elokuuta 2011

Tässä kuussa

Eihän se enää samalta tunnu vaikka aurinko paistaisikin ja vaikka kaakosta kulkeutunut kostea, lähes subtrooppinen ilmanala ulkona piipahtavaa niin on viime päivinä hiostuttanutkin. Onko se auringon säteiden paistokulma vai Pohjolan ihmisen sisään rakennettu vuodenaikavaisto vai vain pelkkä tietoisuus kalenterissa seisovasta syksyisestä päivämäärästä, tiedä sitä, mutta edes kaunis aurinkoinen päivä ei enää houkuttele puuhailemaan kyltymättömästi puutarhassa ja tekemään edes pieniä suunnitelmia remonttirintamalla.

Kesä on melkein mennyt. 






Niitty on kukkansa kukkinut. Marjat on pensaista poimittu. Avomaakurkku on parhaan satonsa jo antanut. Muhkea kesäkurpitsa kylläkin on vasta päässyt vauhtiin ja olenkin uteliaisuuttani jättänyt yhden hedelmän korjaamatta nähdäkseni kuinka isoksi möhkäleeksi puutarhan muheva maa saa sen kasvamaan. 
Maanviljelijän viljaisa sato olohuoneen ikkunasta avautuvalla pellolla on valmis korjattavaksi. Etuoven portaille on ilmestynyt pallokrysanteemit rähjääntyneiden kesäkukkien tilalle.  Puutarhakalusteille ei enää kenenkään tule mieleen istahtaa. Tiilistä kyhättyn grillin takaseinä könöttää vinossa, valmiina rojahtamaan. Keltaisia lehtiä. Sieniä.





Syksy näkyy luonnon ilmiöiden lisäksi tavallisessa päivittäistoiminnassakin. Lapset ovat aloittaneet koulun ja harrastukset; minulle se tarkoittaa monimutkaista lasten kuljetusvelvollisuutta, sillä totta kai ja tietenkin, mitkään aikataulut eivät käy yksiin. Ja jotta kaikki tulemiset ja menemiset olisivat entistäkin hankalammin suunniteltavissa ja järjestettävissä, minä aloitin myös osapäivätyöt avustajana. Äkkiseltään tässä minuuttiaikataulun mukaan F1-vauhdilla etenevässä syksyisessä arjessa on ollut erinäistä pureskeltavaa. Melkein puistatuttaa ajatella hetken päästä tilannetta edelleen hankaloittavan pakkasen ja lumen aiheuttamaa auton esille lapioimista, ikkunoiden raappaamista ja jännitystä auton käyntiin lähtemistä. Voih...

Vapaapäivänä olen purkanut piinattua mieltäni risuja ja oksia raahaamalla. Kyseinen työtehtävä on kyllin yksinkertainen mielelle ja riittävän raskas keholle; juuri sopivaa palautustreeniä arjesta. 
Hiekkakenttää reunustava, vieri vieressä kasvanut koivurivistö on kokenut kohentavan muodonmuutoksen. Harvennuksen seurauksena jäljelle jääneet koivut vartioivat nyt tontin rajaa varsin näyttävinä;  huomasin kauniit valkoiset rungot ja riippuvat oksat  ensimmäistä kertaa, juuri ennen kuin kesä melkein mennyt on.




sunnuntai 7. elokuuta 2011

Teipparia tunnustetaan


Tympäännyksiin asti on edellistalven ikkunateippejä revitty auki, pesty ikkunoita, tiivistetty ja teipattu uudelleen. Mikä siinä olisi ikkunoita pestessä hommaamillani uusilla hyvillä välineillä ja tehokkailla aineilla, vaan tuo tilkitseminen ja teippailu kun on niin aikaa vievää ja rassaavaa.

Ei edes puolivälissä vielä olla, yääh!



Mukavaa sen sijaan oli piiiiitkästä aikaa saada blogitunnustus. Ihana Sara, joka kynnyksellä elämän  tekee kirppiksiltä ihmeellisiä löytöjä, tuunaa, ompelee ja remonti, antoi minulle sellaisen kymmenkohtaisen kysymyslistan kera, ja vastaukset kuuluvat näin:

Suosikkiväri: turkoosi
Suosikkieläin: alligaattori
Suosikkinumero: 2
Suosikkialkoholitonjuoma: kahvi
Facebook vai Twitter: FB
Intohimosi: Key lime pie
Saada vai antaa lahja: sekä että
Suosikkikuvio: ananas ornamentti
Suosikkikukka: tulppaani

Lähetän tunnustuksen edelleen Maijulle Männiköllä.

perjantai 5. elokuuta 2011

Uutta projektia pukkaa


Olisikohan kyseessä syksyn ensi-merkki vai mikä, kun en ainoastaan kaivanut ikkunanpesuvälineistöä esiin, vaan myös pesin ensimmäiset pari ikkunaa. Edellisestä kerrasta onkin kulunut  tasan tarkkaan vuosi ja sen kyllä huomaa.
Ikkunoiden vuosihuolto pitää sisällään myös teippausten uusimisen. Tällä kertaa teippaan ikkunateipillä molemmat, sisä- että ulkoikkunan. Koosta riippuen yhteen ikkunaan kuluu  kahdesta neljään rullaa teippiä. Tarjoustalosta ostettun, ikkunateippirullia täyteen ahdetun hedelmäpussin voinee siis olettaa ehtyvän ennen aikojaan.

25 ikkunaa kun vie pahimmoillaan 100 rullaa teippiä!