keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Hidasta hommaa


Yritä siinä nyt ikkunoita kryllata ja maalia levitellä kun vähän väliä sataa. Ilmatieteenlaitoksen tilastoista käy ilmi, että kesäkuu on ollut sateisin 50 vuoteen. Tänään satoi melkein senttisiä rakeitakin. Uutisissa varoiteltiin lumisateista pohjoisessa. Venäläinen tiedemies esitti taannoin väitteen jossain dokumentissa, että kolmen vuoden päästä alkaa pieni jääkausi.

(nielaisu)

Kaikki takapihan puoleiset ikkunat pitäisi tänä kesänä saada fiksattua; ensihätään riittäisi, jos edes ulkopuolelta saisi. Osa uloimmista ikkunalaseista on pokissa kiinni pelkällä pyhällä hengellä. Kovalla tuulella lasit pärisee kuin pikkupoikien räpättimet polkupyörien pinnoissa ennen vanhaan.


Onneksi ikkunat avautuvat sisäänpäin. Vaikka korjauskohteena ovat ainoastaan ulkopuoliset osat, olen näperrellyt  näiden kahden olohuoneen ikkunan kanssa sääolosuhteiden takia  jo kohta viikon. Ikkunat ovat noin viiden metrin korkeudessa maanpinnasta. Jos olisinkin ollut pakotettu tekemään työn ulkopuolelta, olisi nosturilasku ollut melkoinen. Ehkä en olisi sitä tehnyt, enkä olisikaan. Olisin nostanut ikkunat pokiltaan ja tehnyt työn vaikka alakerran varastohuoneessa; kuivassa ja lämpimässä. Tarkemmin ajatellen, niin olisi pitänyt joka tapauksessa tehdä. Olisi työ jo tehty.


perjantai 22. kesäkuuta 2012

Keskikesähän se!

Kasvimaa on alkanut rehottamaan ja mehiläispöntössä kaikki hyvin. Iloinen mieli johtuu niistä ja siitäkin, että muutamana päivänä on saanut niska ojossa kurotella aurinkoon ja melkein kärventää nenänsä. 

Mukavaa ja rauhallista Juhannusta!




lauantai 9. kesäkuuta 2012

Siis.


Mikä tämä tämmöinen kesä on, kun on kylmä ja sataa melkein joka päivä. Kuka enää kehtaa puhua ilmaston lämpenemisestä, varsinkin kun talvikin oli niin kylmä. Ilmaston kylmeneminen lienee oikeampi ilmaisu. Kohta täytyy varmaan mehiläisiäkin alkaa hätäruokkimaan. Noinko näillä keleillä kukat erittävät mettä lainkaan!

Ja kun kerran marisemaan aloitettiin, niin mainittakoon myös, että talon maalauspuuhistakaan ei tule mitään. Takapihan puoleiset ikkunat huutavat fiksaamista. Sääennusteet eivät ole antaneet armoa, että olisi kahta päivää satamatta. Eivätkä ennusteet toteutuessaan ole olleet väärässä. Ei ole kannattanut koettaa onneaan.

Tänään kokeilin onneani nurmikon leikkaamisen kanssa. Armo  kävi kuin kävikin oikeudesta, sillä samalla hetkellä, kun viimeinen leikkaamaton nurmikaistale tuli parturoitua, alkoi satamaan. Valmiiksi saatetusta työstä sain edes jonkinlaista aihetta iloon. Työn tuloksia oli kuitenkin ihailtava ikkunan takaa, sateelta suojassa.
Mehiläispesäni muuten sijaitsee tuon ylläolevan kuvan kultaisen laikkauksen keskipisteessä: ison pallomaisen omenapuun oikealla puolella, lievästi koilliseen, siinä missä on leppä: sen  takana on mehiläisteni pesä.




torstai 7. kesäkuuta 2012

Pelkokerroin


Lähes kaikki liikenevä vapaa-aika on tavalla tai toisella huvenut mehiläisaiheisiin puuhasteluihin. Innostus istuttaa puutarhaan vadelmia oli sekin mehiläisten innoittama. Vadelma on eräs hunajantuotannon pääsatokasveja, sanotaan mehiläistenhoito-oppaassa. Toisaalta säät ovat olleet sateisia ja ennalta-arvaamattomia talon kellarikerroksen rapatun ulkoseinän, eräänlaisen kivijalan lisäkkeen, maalaamisen jatkamiselle. Aikaisemmin keväällähän ehätin maalata sen noin puoliväliin. Vapaa-aikani olen siis varsin hyvillä mielin voinut kuluttaa mehiläisten tarkkailuun ja hoito-oppaiden lukemiseen.

Tänään oli sikäli historiallinen päivä mehiläistenhoitourallani, että avasin mehiläispesäni ensimmäistä kertaa. Aloittelija on kokematon tai tottumaton henkilö, joku joka ei ole paljoa tehnyt kyseistä asiaa (lähde: Wictionary). Mehiläistenkäsittelijänä, -hoitajana puhumattakaan, olen joku aloittelijaakin alhaisempi, joku joka ei ole tehnyt kyseistä asiaa lainkaan tai ei ole koskaan edes ajatellut tekevänsä.
 Pelkästään tulen syttymään saaminen savustimeen oli työn takana. Pesällä olin niin jännittynyt, etten pystynyt kunnolla keskittymään. Mehiläisiä pörräsi pilven lailla ympärillä. Kaikki ylös nostelemani kakut olivat tuhansien mehiläisten peittämiä. Savustimella ei tuntunut olevan mitään virkaa.
 Jännitys kymmenientuhansien mehiläisten ensikohtaamisesta vei huomion asioista, joita olin alunperin tullut tarkkailemaan. Miltä hunaja näyttää, entä munat ja toukat, ja ennen kaikkea missä kuningatar on. Näpersin pesällä yli puoli tuntia oppimatta siitä mitään. Mehiläisten pörräämiseen ja kaikkialle tungeksimiseen kuitenkin jotenkin totuin ja tunsin oloni lopulta rauhalliseksi ja turvalliseksi valkoisessa mehiläishoitajan puvussa. Minua ei pistetty, selvisin vammoitta. Olisinko tämän kokemuksen siivittämänä nyt parantanut asemiani aloittelijaksi?


perjantai 1. kesäkuuta 2012

No niin.

Ostin tutulta mehiläistarhaajalta mehiläispesän. Suriseva loota kuljetettiin keikka-auton tavaratilassa soitinkoteloiden keskellä. Se sulautui sinne niin hyvin, että ensi silmäyksellä olisi saattanut arvella laatikon sisältävän jotain piuhoja, mikkejä tai vaikka haitarin. 
Yllättävästä muutosta hämmentyneet mehiläiset tungeksivat pari päivää lentoaukon ympärillä ja aluksi näytti siltä, että porukka oli lähdössä parveilemaan. Mehiläistarhaaja kävi tänään tuomassa pesään uuden kesälaatikon lisätilaksi. Aloittelijaa neuvottiin olemaan ihan rauhassa, sillä menisi vielä jonkun aikaa ennen kuin mehiläiset olisivaat suorittaneet suunnistuslentonsa ja kotiutuneet uuteen pesäpaikkaansa. Minä jo kiiruhdin ajattelemaan, että mehiläisyhdyskunta olisi mielenosoutuksellisesti lähdössä lipettiin.
En ole vielä itse käynyt kopeloimassa pesällä, vaikka ostinkin jo hienon valkoisen mehiläishoitajan teletappipuvun, savustimen ja kaikki tarvittavat releet. Kotiutukoon mehiläisporukka ensin ja kasvakoon oma rohkeuteni. Aloitin harrastuksen tutummista puuhista; maalailin uusia pesäosastoja, joita kesän aikana lisättäisiin sitä mukaa kun hunajan tuotanto etenisi. Osastojen väri saattaa kummastuttaa tai peräti kauhistuttaa perinteikkäitä mehiläishoitajia, sillä maalasin ne vaaleanpunaisiksi. Näen mielessäni kymmenpesäisen, vaaleanpunaisista torneista muodostuvan mehiläistarhan. Tämä mielikuva on päämääräni. Pinkin pesän hunajaa. Varmaan erityistä.