lauantai 29. tammikuuta 2011

Iisakin kirkko


Tjaa. Eletään tammikuun viimeisiä päiviä eikä vessa ole vieläkään valmis. Vaikka kättä päälle lyötyä aikaa on vielä kokonaiset kaksi päivää jäljellä, voitaneen jo nyt varmuudella todeta lupauksen rikkoutuneen. Remontointi-ilmapiirissä on havaittavissa sen laajuista laiskuutta, että vessa lunastanee iisakinkirkko -tittelinsä kevyesti.
Keskeneräisyys ei ole kuitenkaan haitannut vessan varsinaisen lopullisen tarkoituksen täyttymistä; pönttö toimii ja sitä käytetään koko ajan. Toimituksen jälkeen kädet täytyy kyllä käydä pesemässä muualla, sillä joku ei ole asentanut hanaa eikä allasta.


Vessan tärkein kaluste on toiminnassa.
Hirsipaneeli "saunasupitettiin" tumman ruskeaksi.

Allas ja pyyhekoukut ovat pöydällä vielä ihan vain näön vuoksi.

Sisustustaulut etsiskelevät sopivaa paikkaa. Ja taulukoukun kiinnittäjää.
Ostoslistalla peili ja valot.


 Remontti jatkukoon.



maanantai 24. tammikuuta 2011

Talvensietokyky


Piteneekö päivä, onko talven selkä yhä enemmän kumarassa, kuulinko oikeasti talitintin titityyn? Lumen taakka katoilla ja auran kinostamat valtavat lumikukkulat pihan reunamilla eivät anna talveen kyllästyneelle aihetta iloon. Kuitenkin aurinkoisen päivän sattuessa hyytävän maiseman elävöittää ihana valo, joka antaa lohduttavan lupauksen kaukana siintävästä keväästä ja ajan vääjäämättömästä kulusta kohti vuodenajan vaihtumista. Heikkonakin auringon säde saa lumen hetkellisesti sulamaan kuusen oksalla ja vesitippojen tipittämään räystäillä ja ränneissä.

Olen vain miettinyt lomaa ja melkein missasin huurteisten puiden takana punastelevan taivaan, kultaisen valon, joka kimmelsi hangella, linnut ruokintapaikalla ahmimassa talipalloja ja lyhteen siemeniä. Melkein unohdin elää.








 











keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Hiljainen hetki


Yöllä oli joku taikonut maailmamme pumpuliksi. Yöllä oli taas satanut lunta, paljon. Lumen tehokkaasti äänieristämä piha oli hiljainen, kuollut, mutta kaunis. Pihapiiri oli muuttunut suojaisaksi piilopaikkaksi kuin kesällä konsanaan; silloin kun puiden lehdet estävät näkyvyyden pelloille ja naapuripihoille, kun oma suurten puiden ympäröimä piha on kuin salainen autio saari kaukana kaikesta ja kaikista.  

Pihalla oli niin hiljaista, että mieleni teki melkein nipistää itseäni saadakseni tietää olinko elossa vai unessa. Seistä törötin pehmoisessa lumessa kuuntelemassa, josko tuuli olisi narisuttanut vanhan koivun kohta irtoavaa lahoa oksaa, tai varis lausunut päivän mietelauseen näköalakuusestaan, tai naapurin kissa kahistellut pensaikossa saalistaessaan myyriä, mutta ei, en kuullut edes omaa hengitystä!

Äänettömyys kerjäsi tulla rikotuksi ja niin tartuin lumikolaan, joka rotisi ilkeästi lumen peittämällä  jäätyneellä pihalla. Sitten kaukana haukahti koira, lentokone ylitti taivaan kannen, tiellä hurjasteli mopo, kauempaa kylältä kuului moottorisahan äkäinen ärinä ja sisältä talostakin kantautui lasten mekastus. Siis elossa sittenkin. Edelleen.

perjantai 14. tammikuuta 2011

Keskeneräinen


Tätä teosta ei ole aikomus jättää  kesken, vaikka sen esittelenkin nyt. Lienee varsin uskaliasta ja groteskia viitata Schubertin keskeneräiseen sinfoniaan vessaremontin yhteydestä, mutta niin kuvaava se olisi. 
Ensimmäinen osa oli vaivoin kohtalaisesti andanto moderato, mutta toiminnan edetessä, alkukankeuden väistyessä pian varsin joutuisaa andante con moto! Kädentaidoiltaan amatöörimainen Karhin koulun isäntäväkikaksikko iloitsee keskeneräisestä teoksestaan kuin alakoululainen puukäsityötehtävällään, joka on hassusti vinksallaan ja moniselitteinen, mutta pienen puusepän suuri ylpeyden aihe ja ehdoton itsetunnon nostattaja.

Lattialle löytyi varastosta tummanruskea muovimatonpala ja panelointi voitiin sen tien aloittaa.

Meidän sirkkeli: pokasaha ja baarijakkarat.

Tätä työkalua olisi kannattanut käyttää paneloinnin keski- ja loppuvaiheessakin...



Putkimies kävi asentamassa pöntön ja huis hais panelointikin saatiin päätökseen.

Tai no, kirvesmies-veli kutsuttiin tekemään vaikeimmat kohdat. Lisäksi rumille putkille täytyy keksiä jokin keino peittää ne.

Tästä vanhan tavaran myyntiliikkeestä ostetusta senkistä tulee allaskaappi. Tason päälle asennetaan hieno valkoinen allas ja kiiltävä hana.

Paneelin väri on vielä pohdinnan alla. Peilikaappi ja valaistus aihettaa myös pään raavintaa.

Viimeiseen osaan on useitakin vaihtoehtoja. Se voisi olla vilkkaasti, mutta ei liian tai hitaasti, mutta ilmeikkäästi, todennäköisesti kuitenkin varsin vapaamuotoisesti, joskaan ei kovinkaan virtuoosimaisesti.

Postludio. 








lauantai 8. tammikuuta 2011

Kun priimakaan ei riitä


Energinen alku ei takaa jatkuvuutta toiminnan  säilymisestä samalla tasolla, eikä ainakaan ennusta pikaista lopputulosta. Asia on jälleen todistettu vessaremontilla, joka pysähtyi yhtä pikaisesti kuin alkoikin. Syy tähän tehottomuuteen ei ole ollut yksistään haluttomuudessa, vaan muissa kiireissä ja ennen kaikkea materiaalin etsimisessä.

Ystävä innostui arvuuttelemaan vessan seinämateriaaliksi sanomalehteä, mutta ainakin omaksi harmikseni todettakoon, että mielikuvitukseni on ystävääni verrattuna varsin köyhä.  Etsimme nimittäin seinämateriaaliksi hirsipaneelia, joka osottautui varsin hankalaksi löytää. Mieluiten olisin halunut leveää talouslaatuista paneelia, joka olisi ollut epätasalaatuista, erittäin oksaista ja sieltä täältä halki. Petsatessa pinnasta olisi tullut elävä, mielenkiintoinen maisema, jota olisi pöntöllä istuskellessa ollut kiva silmäillä.
Sen sijaan lopulta löysimme lähikunnasta tylsää I-laatuista ja vain 17 senttiä leveää. Siihen on nyt sitten tyytyminen.


Hyi kun on ruma.

tiistai 4. tammikuuta 2011

Ajatukset jossain muualla


Tiedetään, tiedetään, tammikuun neljäntenä on aivan liian aikaista alkaa ajattelemaan kevättä! Tietoisena odottavan pitkästä ajasta ajattelin kuitenkin kevättä.

Räväkkä pakkanen oli saanut kuurankukat puhkeamaan lehdettömien puiden oksilla. Aina marraskuulta asti kertynyt hanki oli jo yli polven. Sinivalkoinen maisema olisi voinut olla lumoavan kaunis, jos olisin tullut tähän jostain kaukaa lämpimästä lomaillakseni vaikkapa viikon. Olisin ihastuksissani valokuvaillut huurteisia oksia, seurannut hangella tuntemattomien eläinten jälkiä ja rakentanut lasten kanssa lumilinnaa paleltumia pelkäämättä.

Arktisen ympäristön asukkaana ajattelin kuitenkin vain kevättä. Lumen peittämä maa kätkee alleen kivoja kevätprojekteja puutarhassa, jota ei vielä ole, mutta joka hiljalleen piirtyy mielessä luonnokseksi ja pian suunnitelmaksi, joka vaatii tulla toteutetuksi.  Keväällä.