lauantai 15. lokakuuta 2011

Hyvä on olla

Kipu kesti kolme viikkoa. Lääkkeiden avulla se oli enimmäkseen jollain lailla siedettävää, vaikka kauheeta kituuttamista ja pinnistelyä olikin. 
Kerran kuitenkin menetin hallinnan täydellisesti. Hammasläkäri oli päivittäisessä tulehdusalueen huuhtelussa kokeillut jotain muuta menetelmää laittamalla haavaan jotain uutta ainetta. Myöhemmin samana päivänä se oli kuitenkin pakko huuhdella päivystyksessä pois sietämättömän kivun takia. Lääkärin määräämät entistä vahvemmat särkylääkkeetkään eivät enää auttaneet.   Silloin aloin tosissani pelätä kipua ja pelkään yhä.


Nyt olen toista päivää kuivilla. Pelko saa minut silloin tällöin vierailemaan särkylääkepurkilla. Pienikin jomotus tai kumma tunne riittää syyksi. Järjestyksessään neljäs antibioottikuuri on aluillaan ja päivitäisistä hammaslääkärikäynneistä on nyt luovuttu. Tulehdus on asettunut, joskaan ei poissa. Ei merkkejä huononemisesta. Olo on hyvä, ellei suorastaan taivaallinen; niin on hyvä olla!

maanantai 10. lokakuuta 2011

Takaisin toiminnassa, ehkä.


Voin jo paremmin. Kävin viime viikolla joka päivä, paitsi sunnuntaina, hammaslääkäripäivystyksessä huuhtelemassa tulehdusalueen. Sama asia karskimmin ilmaistuna kuuluu, että imivät edellisen päivän ja yön aikana kehittyneen mädän tulehdusalueelta pois. 
Paremmin voiminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö toimenpiteen suorittamista jatketaisi taas tänään. Eikä sitä, etteikö olisi pakko pyytää uusi resepti särkylääkkeille. Antibiottikuurit loppuvat muutaman päivän päästä ja pahalta näyttää; tulehduksen aiheuttaja ei ole selvästikkään poistunut ja leikkausalueen uudelleen avaaminen on mitä ilmeisimmin edessä.

Potilas on käyttänyt kohentuneen olonsa ja hetkelliset pirteyden pilkahdukset kuitenkin tehokkaasti hyväksi, sen kunniaksi seuraava kuvasarja:


Vuoden viimeinen nurmikonleikkaus. (?)
Päätin korjata reiän seinästä.
Puutarhatuolista on moneksi; nyt se toimitti höyläpenkin virkaa.
Tässä homma on melkein valmis; vähän saumojen tiivistystä ja maalia vaille.
Ja niin kaunis oli syksyinen sää!
Istutin 200 tulppaanisipulia.
Tuunasin etuoviportaikon istutukset Halloween asuun.
Kävin kävelylenkillä.
Ihailin syystaidetta.

Ja lopuksi yhet hullut kävi pulahtamassa hyisessä pimeässä lammessa.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Huvinsa kullakin



Verkkareiden päällä verkkarit ja toppatakki yllä istuin puutarhatuolissa pimeällä pihalla niska kenossa yötaivasta kohti. Meneillään oli tietenkin draconien bongaus. Täysikuu häiritsi puuhaa, mutta toisaalta noinko olisin yksin täysin pilkkopimeässä uskaltanut ollakkaan. 
Saldoksi kolmessa vartissa ennen kohmettumista sään olessa yllättävän viileä,  sain 22 kunnollista tähdenlehtoa ja ainakin saman verran enemmän tai vähemmän epävarmoja havaintoja. Tiukka tuijotus mustalle taivaalle saattoi tuottaa harhahavaintoja ja niin jätin epämääräiset vilahdukset laskuista. 
Yksi oli oikein kunnollinen, sellainen toivomus-tähdenlento ja minähän heti toivoin.




maanantai 3. lokakuuta 2011

Sairasvuoteelta kerrottua


Minä en turhia sängyssä makoile. Vaikka toimintaani ei  kovin tehokkaaksi tai joutuisaksi voi hyvällä tahdollakaan kuvailla, aina on kuitenkin jotain tekeillä. Siksi inhoan sairastamista ja sängyssä makoilu turhauttaa. 
Puolitoista viikkoa sitten suoritettu hammarkirurginen toimenpide johti komplikaatioihin, joiden seurauksena olen lymyillyt sängyssä epätyypillisen taajaan. Leikkausarven viereen, jonnekkin alaikenistön alle oli muodostunut laaja tulehdus ja mätää, jonka lääkäri tänään poisti. Toimenpide oli tuskallinen, mutta aika sen jälkeen vasta onkin ollut.
Nyt tulehdusta yritetään saada aisoihin kahden päällekkäisen antibioottikuurin ja tulehduskipulääkkeen voimalla. Sänkyni vieressä on pieni sylkykuppi, johon aika ajoin räkäisen verisen mätäklimpin, joka saa minut hetkeksi kiemurtelemaan kirvelevässä kivussa. Pankaapa paremmaksi sanon minä! Näin pienestä toimenpiteestä voikin tulla näin suuri vaiva!

Syksy on sillä aikaa salaa hiipinyt sairastavan puutarhaan.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Sairas Vääns

Niinhän se meni, että kun minulta puolitoista viikkoa sitten poistettiin kirurgisesti viisaudenhammas, samalla minulta varastettiin tuon verran elämästäni aikaa kivun ja säryn hallitessa jokaista hetkeä. Toimenpide tuntui turhalta, sillä hammas ei ollut vaivannut mitenkään. Se löytyi sattumalta muun hampaiden huollon yhteydessä röntgenkuvassa; täysin puhjennut viisaudenhammas vaakasuorassa leukaluun suuntaisesti, ei näkyvissä. Kaipa siinä joku tulehdusriski oli olemassa ja kovasti suosittelivat pikaisesti hampaan poistamaan. Pikaisesti yli puolen vuoden toimenpidejonossa sain armon aikaa koettelemukselle.

Heti leikkauksen jälkeen olin sentään koko viikon töissäkin, no, särkylääkkeiden voimalla tietty.  Leuan turvotus kuitenkin laski tasaisesti päivittäin ja mustelmakin katosi alle viikossa. Silloin ajattelin, että paraneminen oli hyvässä vauhdissa. Että kipu ja särky ovat kohta muisto vain.

Olin väärässä.  Antibioottikuuri loppui sopivasti ennen viikonloppua ja turvotus lisääntyi saman tien. Käsi kävi särkylääkepurkeilla jo niin tiheään, että huoli yliannostuksen vaarasta sai minut aiheen tiimoilta googlettamaan.
Sehän se vasta varsinaisen huono idea olikin, sillä siitä alkoi kärvistely särkylääkkeiden säännöstelemisestä turvarajojen alittamiseksi. Vaan eivät alittuneet ja säryn lisäksi mieltä painoi nyt netistä löytynyt hajanainen ja varmaan enimmäkseen epäasiallinenkin informaatio särkylääkeyliannostuksen vaikutuksista ja kompikaatioista. 

Juuri nyt tätä postausta kirjoittaessani, kello on puoli neljä aamuyöllä. Olen taas lääkinnyt itseni turvarajaa hipoen, selvästi riittämättömästi, sillä leukaa ja poskea jomottaa. Tuskin nukun, ehkä yritän tai surffailen netissä, odotan aamua ja pääsyä lääkäriin.

Nyt ei ole yhtään kivaa.