perjantai 27. heinäkuuta 2012

Huhuu!


Ja kukkuluuruu, täällä ollaan! Kesähän se on vierähtänyt viimeiselle kolmannekselle. Paljoa ei ole tullut tehtyä, mutta sentään jotain. Ainakin nurmikkoa on saanut ajella. Se on tykännyt sateista ja kasvaa tuuheana kuin karhun turkki. Olen kävellyt ruohonleikkurin perässä varmaan Suomen päästä päähän mittaisen matkan. Minulta kysyttäessä neuvoa nurmikon perustamisesta ja erityisesti  sen kokoon liittyvistä asioista, vastaisin, että mielummin liian pieni kuin liian iso. Jos kuitenkin päätyy liian isoon, kannattaa budjetoida nurmikon perustuskuluihin myös kunnolliset raskaansarjan numikonhoitolaitteistot. Päältä ajettava ajoleikkuri kummittelee jo unissanikin. 

Sain kuin sainkin talon takapuolen kellarikerroksen ulkoseinät maalattua. Maalia kului 25 litraa, aikaa muutama hassu tunti, kun työn makuun oikein pääsi. Kerran rankkasade keskeytti työt kahdeksi viikoksi, ja se oli se kerta, kun sade pesi vastamaalatun seinän metrin levyydeltä maahan. Muistoksi tapahtuneesta jäi samanlevyinen valkea raita kivijalkaan.

Lyhyetkin aurinkoiset hetken olen viettänyt uimaan oppineen kohta ekaluokkalaiseni kanssa Riihimäen mainiossa maauimalassa, joka toden totta on ollut tämän kesän pelastus. Minä en ole talviturkkiani vieläkään järven veteen heittänyt ja pelkäänpä jatkavani samalla turkilla aina ensi kesään.

Karhin koulun blogiin on klikkailtu sisään yli 100 000 kertaa! Mahtavaa ja kiitos siitä teille rakkaat!

Maali häämöttää kun viimeisiä maaleja viedään!
Valmis, jee!
Nurkasta on tippunut palanen. Jätin sen tahallani maalaamatta; kivan näköiset nuo punaiset tiilet jotka pilkottaa.
Riihimäen maauimala ja vesitorni.




keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Tärkeysjärjestys


Joskus vain käy niin, että jokin vain yksinkertaisesti ottaa aikansa. Toisinaan suorastaan luvattomasti. Juuri näin on käynyt ikkunoiden korjaamisen kanssa. Monta monituisen viikkoa myöhemmin sain sentään kolme; olohuoneen kaksi ja keittiön yhden, valmiiksi. Ikkunalasit eivät enää rämisseet tuulessa ja veto oli poissa. Valmiiksi saatetusta työstä tuli hyvä mieli. Ihan riehakkaaksi asti ilo ei kuitenkaan äitynyt, sillä sen verran hyvänolon tunnetta laimensi tietoisuus edelleen korjaattomista makuuhuoneiden ikkunoista. 

Syy remontointilaiskuuteen on ollut varsin yksinkertainen: sekin vähä mikä tämän vuoden kesästä on ollut nautitavissa aurinkoisten päivien muodossa, ei ole ollut millään muotoa tuhlattavissa remppahommiin. On täytynyt pötkötellä aurinkotuolilla, käyttää lapsia uimassa ja leikata nurmikkoa. Ja välillä on kurssilla opiskeltu lisää mehiläistarhauksesta.