keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Siesta

Joo, helle on puristanut mehut. Remontti ei etene, ei jaksa. Siestaa on vietetty oikein pitkän kaavan mukaan. 
Tiedoitusvälineissä kerrottiin kesän olleen kuumin 23 vuoteen, alkukesän vähintään kolmas 50 vuoteen. Nauratti kun luin lehdestä, että loppuviikosta viilenee sitten oikein kunnolla; noin 20 asteeseen! Muistissa on kesiä, jolloin tuo kaksikymmentäkin oli haaveiden täyttymys, talvista nyt puhumattakaan.






Maalaustelineet on nyt viritetty talon päätyyn, tai iskä viritti, viikko sitten. Tänään pakottauduin telineille raaputus ja boracolointi hommiin. Kuumahan siellä tuli, mutta olipa kiva puuhata talon parissa pitkästä aikaa. 

Sen minkä siestalta on ehtinyt, on aika kulunut hyvin pitkälti valtavan nurmikkoalueen leikkaamisen parissa. Se ryökäle vaatii parturointia vähintään joka kolmas päivä! Mikä ihme vesisuonisto alueen nurmea noin rehevästi kasvattaa, ei ymmärrä.
Isotatarviidakko on kasvanut kolmimetriseksi ja kätkee puutarhan perältä näkymän talolle. Olkoonkin viheliäinen ja vaikeasti hallittavissa agresiivisen kasvu- ja leviämistapansa johdosta, rakastan sitä silti. Tatarikon keskellä kulkee salainen polku, jota  myös pihalla iltahämärässä hiiviskelevä supikoira-emo poikasineen käyttävät vakituisena kulkureittinään. Koirankakkakiemuroiden siivoaminen polun varrelta ei ole ihan mielipuuhaani, mutta ilahduin kyllä kun ensi kerran sattumalta omin silmin näin kaksikon hiippailemassa tatarikossa.







Pihan perällä oleva niittykokeilu on puhjennut kukkaan. Koska suurin osa lajistosta on kaksivuotisia ja  näin ollen kukkivat vasta ensi vuonna, kylvin sekaan runsaasti eirilaisia unikkoja ja että ovatkin ihania! Joka päivä niityllä on uusia väripilkkuja. Ja mikä parasta, kerrankin ei tarvitse tehdä yhtään mitään; ei leikkaamista, kitkemistä, kastelua tai lannoitusta.  Siestan vietto keskeytyykin tuon tuosta liposkaisten läpsytykseen, joka hiljalleen vaimenee pihan perälle niityn ääreen, kun elähdyttävä väriterepiaistunto niityn laidalla on taas käynnissä. 






torstai 14. heinäkuuta 2011

Vaihetyötä puutarhassa


Nykyään puutarhatöistä puhuessani tarkoitan pääsääntöisesti nurmikon leikkuuta.

Nurmikkoa on sen verran paljon, että olen ottanut käyttöön järjestelmän, jota voisi kutsua vaikka leikkaussektoroinniksi. Kirurgisilla toimenpiteillä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä, vaan kyseessä on kiireellisyyden mukaan etenevä vaihetyöprosessi nurmikon leikkaamisessa.

Nopeimmin kasvavat ja eniten käytössä olevat etupihan ykkös- ja kakkossektorit joudun leikkaamaan kaksi-kolme kertaa viikossa. Leikkimökkin ja grillauspaikan kuiva ja kitulias sektori kolmonen sen sijaan vaatii leikkausta vain noin kahden viikon välein.






Roskiksen vieressä oleva nurmikkokaistale, sektori 4,  ja marjapensaiden välissä kasvava nurmi, sektori 5, vaativat leikkausta viikon välein. Takapihan kutossektorin parturoin joka toinen viikko. Seiskasektorin muodostavat piharakennuksen ja hiekkakentän reunamat, joita leikkaan jos jaksan. Kahdeksantena sektorina voi pitää kaikkia muita edellisiin sektoreihin kuulumattomia pienempiä vihertäviä plänttejä esim. istutusalueiden reunamilla tai tienvarsilla,  jotka olen silloin tällöin milloin minkäkin sektorin yhteydessä käynyt trimmaamassa.





Ajoleikkuri tai peräti puutarhatraktori olisi kyllä varsin tarpeellinen. Toisaalta tavallisen ruohonleikkurin perässä kävely käy hyvin lenkistä, joka ei tänä kesänä ole käynyt montaa kertaa  mielessä, saati ollut tarpeellinen.





keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Where Creativity Happens


Askartelin ulko-oveen paremmin talon väreihin sopivan sinisävyisen kukkakranssin edellisten pinkkien köynösruusujen tilalle. 
Tekokukkaköynökset ovat olevinaan Amerikassa niin paljon parempia ja halvempia, että ovat olevinaan tuon pitkän matkan matkalaukussa kuskaamisen arvoisia. Eiväthän ne paljon tilaa vie, niin kuin eivät muutkaan ne kymmenet muut yhtä tyhjänpäiväiset tuliaiset joita lähes ihan samoja myydään kotimaankin marketeissa. Silti kotiin päin matkalla olevat laukut Amerikasta ovat aina ylensyöneen pyöreitä ja pulleita, ja väkisin kiinni ujutetut vetoketjut ovat juuri räjähtämäisillään. 

Michaels Arts & Crafs liikkeestä periamerikkaliseen tapaan alennuskupongeilla ostetuilla kukkaköynöksillä askartelu toi kuitenkin suurta mielihyvää. Mieleen piirtyi Michaelsin liike eräässä ostoskeskuksessa, palmurivistö parkkipaikan vieressä, amerikanenglanti kaupan kassalla ja Radio West Palm Beach autoradiossa.
Edellisen ja sitäkin edellisen ovikoristeen materiaali oli ostettu samasta liikkeesta. Kyseessä ei ole rutiini, sillä sen haluaa rikkoa, vaan perinne, sillä sen haluaa jatkuvan.

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Solarium

Nämä helteet. Ne tekevät kesäihmisen iloiseksi, vähän laiskaksi ja hitaaksi, mutta iloiseksi. Ja vähän vapaamieliseksi, kuten tulette huomaamaan.

Aloitin kellarikerroksen ikkunoiden korjaamisen ja huoltomaalauksen. Auringon porotus sai minut riisumaan hiostavat työhousut ja kiipeämään takaisin tikkaille punaisten alkkareiden pitsit satunnaisessa tuulen vireessä lepattaen. Ei mennyt montakaan aikaa kun paitakin oli riisuttu!
Moinen uskaliaisuus ei kuitenkaan paljastunut kuin pihan poikki vilistäneelle oravalle, jolle kyseinen näky oli ihan yhdentekevä. Työpisteni sijaisi katseilta suojassa talon takana, isojen kuusten tuuheiden oksien estäessä näkymää myös tielle, josta ilman kuusiakin tuskin olisi erottanut työnaisen epäsovinnaista asustusta. 
Työ eteni hitaasti, eikä tullut valmiisi. Kokovartalorusketus kyllä syveni.





tiistai 5. heinäkuuta 2011