maanantai 7. helmikuuta 2011

Yksi ajatus viikossa 2


Eräänä yönä en saanut unta. Väsytti valtavasti, muttei nukuttanut. Niimpä kääriydyin syvemmälle peiton pehmoiseen syliin ja lähetin ajatukseni pilkopimeään yöhön. Aikani ajelehdituani sekalaisessa ajatuksen virrassa rantauduin vaalean vihreälle nurmikolle, joka vasta oli herännyt pitkältä talviunelta ja niin ihanasti oli siinä nyt todistamassa kevään alkaneen.  Aurinko paistoi vuodenajalle tyypilliseen tapaansa ärsyttävän alhaalla saaden silmät siristämään. Ylös käärityt paidan hihat puristivat, mutta se ei haitannut, sillä pian pehmoinen auringon tuoksu tarttui käsivarsien ihoon ja olin niin onnellinen.

Koko yön maalasin koulun ulkoseiniä, ikkunoiden pokia, etuovea ja räystäslautoja. Maalasin kivijalan, raja-aidan ja lapsen leikkimökin. Aurinko paistoi, linnut lauloivat ja kevät vaihtui kesäksi. Sitten nukahdin.

perjantai 4. helmikuuta 2011

Yksi ajatus viikossa

Talvi on uuvuttanut minut. En enää harjaa etuoven edessä olevia rappusia kunnolla. Olen antanut kenkien tallaannuttaa lumen askelmiin, jotka ovat pyöreän pömpylöitä kuin talvipakkaseen kunnolla puettu pikkulapsi. Uuden lumen sataessa pihaan en enää heti kolaa sitä pois, vaan odotan pari päivää josko suojakeli sulattaisi enimmät ensin.  En enää halua palella ja nyt sängyn vieressä pöhöttää tehokas irtosähköpatteri täysillä; joka ilta ja yö, virran kulutuksesta viis! Olen odottavalla kannalla. Nuokun vielä tämän kuun ja seuraavassa alkaa tapahtua, tiedättehän: maaliskuussa maita näyttää, huhtikuussa humahtaa!