keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Vedestä on kyse

Emme joutuneet olemaan vedettä kuin vuorokauden. Miehen laaja ja monenkirjava ystävä- ja tuttavapiiri pitää sisällään myös mukavia putkimiehiä, joista eräs uhrasi tuokion ainoana vapaapäivänään keskellä juhannusta vesipumppumme parissa. Pumpusta oli hajonnut joku venttiili vaan. Tämä pieni korjaustoimenpide teki pumpusta nyt entistä ehomman.

Yhden päivän pystyy helposti olemaan käymättä suihkussa, voi olla pyykkäämättä ja tiskaamatta ja juomavettäkin saa ostettua kaupasta, mutta vesssahommat ilman vettä ovat kyllä ihan oma lukunsa; varsinkin jos on lapsia. Kaikki käytössä olevat kolme vessanpönttöämme olivatkin tämän yhden vuorokauden huuhtelukiellon myötä kipeästi vetämisen tarpeessa... Veskissä käynti ja pöntön huuhtelu on normaalisti varsin huomaamaton ja arkipäiväisyydessään niin itsestäänselvä asia, että sen keskeisen roolin ihmisen päivittäistoiminnassa huomaa vasta kun sitä on estynyt tekemään!

Veden hallinnasta on ollut kyse viime päivien rännien vaihdossakin. Etupuolen 20 metrinen ränni oli ruostunut niin pahoin, että vettä tuli sateella sen kymmenestä kohdasta roiskien seinille ja ikkunoihin kuin myrskyävä merivesi vanhan purjelaivan kylkeä ikään.  Jotta alueella suoritettu maalaustyö ei aivan valuisi hukkaan, oli tämä ränniprojekti välttämätön.  Onneksi on monitaitoinen isä ja auringon paiste. Minun roolini on ollut seistä A-tikkaiden alapäässä painona ja  olla erilaisten insrumenttien ojentajana.  

Tänään työstä tuli valmiiksi puolet.









perjantai 24. kesäkuuta 2011

Kannatti marista


Niinhän siinä sitten kävi että läiskäsivät kivan sään juhannusaatoksi. Vielä iltapäivällä satoi kuin saavista kaataen, mutta ilta aukeni kauniina ja leppoisana. Niin kuin aina ennenkin, perheemme muusikkomiehet lähtivät töihin ja me tytöt jäimme kotiin virittelemään grilliin valkeaa ja pötköttelemään aurinkotuoleille. Nakkien mustuessa liekkien loimussa ja pikkulintujen laulaessa koivun oksalla, oli olomme oikein mukavaa ja auvoisaa. Säiden aikaisemmin aiheuttama lievä masennus oli tipotiessään.


Piharakennuksessa toimi ennen koulun puukäsityöluokka. Sinne koulutoiminnan loputtua jääneet puukässätarpeet ovat olleet oivaa materiaalia makkaranpaistopuuhissa. Tällä kertaa juhannusherkku paistui mm. hiomapalikan voimalla.








Piharakennuksessa on nykyään pojan bänditreenikämppä. Rekvisiitta on sen mukainen. Äidillä ei ole ollut siihen sanomista, enkä tiedä olenko muutenkaan hirveän tervetullut sinne vakoilemaan. 






No mutta takaisin keskikesän juhlintaan, joka jatkui myöhemmin infrapunasaunan, lettujen ja mansikkahillon voimalla. 

Karhin koulu toivottaa kaikille lukijoille mukavaa Juhannusta!











torstai 23. kesäkuuta 2011

Sääukon ketale!

Millään muotoa eivät ole säät talon maalausta suosineet. Puuhastelut pihalla ja puutarhassakin on pitänyt pikaisesti sadekuurojen välissä hutaista. Paikallinen sääukko onkin viime aikoina ollut oikukas; voisi jopa väittää että ilkeä. Olenkohan kertaakaan viimeisten viikkojen  aikana leikannut nurmikkoa kastumatta? -En ole.
Kun sateet piiskaavat kasvoja ja navakat tuuletkin ylistävät näitä ankaria olosuhteita, tunnen itseni perin juurin petetyksi; odotukset kesän suhteen tuntuvat murskautuneen ja ajatukseni lipuvat yhä useammin kaukaiseen, flamingonpinkkiin maisemaan meren taakse...

Äkkiä ulos ihanaan auringonpaisteeseen kesästä nauttimaan!


Minuuttia myöhemmin suunnitelmiin tuli jo muutos.

Vettä tulee kuin aisaa ja haaveet leppoisasta kesäpäivästä voi haudata.





Nurmikon laajennusosa on kyllä sateisesta kesästä tykännyt; olen sen jo kerran leikannut, joidenkin sadekuurojen välissä.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Muun maan mansikat


Remontista eikä paljoa mistään muustakaan ole tullut yhtään mitään, kun kesä on ja olo ihanaa. Olemme mussutelleet paikallisia metsämansikoita aina sitä mukaan kun ne ovat kypsyneet. Sato on ollut varsin runsas ja helposti pellon laidalla kulkevan polun vierestä poimittavissa. Päivät kuluvat huomaamatta, viikot vilahtavat vauhdilla ja niin muuttuu luontokin, joka kiihtyvällä vauhdilla kukkii ja kukoistaa. Nurmikon leikkaaja ei tahdo pysyä kasvun perässä ja kitkijänkin moitteetton tyyli kukkapenkeissä ja puskien juurilla on pahasti rivennyt. Puutarha on paljastanut villin viidakkomaisen puolensa.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Jos jotain tehtyä, muut tekemättä!



Tämän kokoisen kiinteistön hoito on aika ajoin tuntunut lähes ylivoimaiselta. Ilman ansiotöitä ja arkiaskareita aika ja voimat saattaisivat hyvinkin riittää. Heittäytyminen pelkästään talonmiehen hommiin ei kuitenkaan taida olla millään muotoa mahdollista. Siivoojan, kokin, pyykkärin, timpurin, nurmikon leikkaajan ja lastenhoitajan palkkaamisen toive kariutuu yhä uudelleen joka lauantai-ilta, kun lottopallokone arpoo aina väärät numerot. Minun on siis ollut tyytyminen siihen tosiasiaan, että mikäli haluan saada yhden asian tehtyä, viisitoista muuta jää tekemättä.






Etupuoli on lähes kokonaan maalattu. Räystäslaudat tulevat maalatuksi rännien vaihdon yhteydessä. Lisäksi sisääntulokatoksen etuosa vaatii maalaustelineiden suhteen erikoisjärjestelyitä portaiden takia. Kakkossisäänkäynti on vielä neitseellisessä tilassa. Etupuolen ikkunapokat on ulkopuolelta huoltomaalattu.



Äkillisen innostuksen puuskassa irroitimme eräänä päivänä alakerran pesuhuoneen vieressä olevasta entisestä poikien vessasta molemmat pöntöt. Purimme vessakopit ja maalasin seinät vihreiksi. Tämän toiminnan perimmäinen tarkoitus ja ajatus oli siirtää infrapunasauna tähän tilaan, mutta kyseinen aikomus on edelleen vain tarkoitus ja ajatus. Sauna nimittäin tököttää käsittämättömän jääräpäisesti edelleen jumppasalin perällä.



Puutarhan uusi nurmikkoalue on itänyt. Hennot nurmikonhaivenet käyvät kilpajuoksua nyt ärhäkästi itäneiden vuohenputkien kanssa. Ensisilmäyksellä vuohenputki näyttää ottaneen etumatkan ja samaa voittokulkua säestävät siellä täällä nokkonen ja ohdake. Vaan odottakoot kunnes pääsen  alueella ruohonleikkurilla huseeraamaan; tai onnennumeroiden ollessa nimensä mukaisia, joku huseeraa!

Etuovikin toivottaa vierailijan tervetulleeksi siistine maalipintoineen.

torstai 2. kesäkuuta 2011

Maalarin rokulipäivät

Ja sitten kun olisi tarennut, ei viitsinyt. Auringossa piti makailla, uutta löhöilytuolia testailla, pellon laidalla piti käydä käyskentelemässä,  haukan pesäpuuhia vakoilemassa, piti koulun kevätjuhlissa käydä pursuamassa sanoinkuvaamatonta ylpeyttä poikasen esiintyessä, uudet avomaankurkut edellisten hallan tappamien tilalle piti istuttaa ja nurmikko leikata. Näitä ja monia muita, kuitenkin mukavia toimia piti toimittaa, ja niin aurinkoiset, kauniit päivät menivät maalarilta ohi.