keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Pakollinen hengähdystauko


Kuumemittari näyttää normaalia ruumiinlämpötilaa, mutta olo on kuumeinen. Viime päivien huhkiminen viileässä syysilmassa raivaussahalla ropseja kaadellessa on kostautunut. Avainasemassa on tietenkin ollut kevyehkö pukeutuminen ja liian positiivinen asenne tarkenemisen suhteen. 


Istuskelen onnettomana työpöydän ääressä katselemassa keltaista pikku-metsääni. Auringonpaiste on kuitenkin huijausta; ulkona tuulee kipakasti pohjoisesta; Jäämereltä, eikä puolikuntoisella metsänhoitajalla ole sinne senkään takia asiaa.

Talon toisella puolella takapihapellolla, on maanviljelijä aloittanut syyskynnön. Kullankeltainen sänki kääntyy pehmeän näköisesti suklaanruskeaksi kyntövaoiksi. Maisemaan on tulossa pitempi aikainen muutos, joka vaihtelee seuraavan puolen vuoden aikana tämän ja lumen peittämän pellon välillä.






Tapettimies aloittaa urakkansa huomenna. Ensimmäinen kohde on tämä eteisaulan ikkunaseinä.


Odottavan aika oli pitkä, muttei sentään onneksi loputon.

maanantai 27. syyskuuta 2010

Terveisiä Terijoelta


Kuinka ollakkaan, kunta kävi hakemassa hiekkakentän laidasta meidän maasta jo irroittamat leikkikenttävälineet pois. Hyvä, sillä samaiselle paikalle olin suunnitellut istutuksia ja nyt se oli mahdollista toteuttaa.

Hiekkakentän poikki kulkee tie asuntoon B. Tietä rajaamaan ja muutenkin näköesteeksi omalta etupihaltamme ostin puutarhan alennusmyynnistä kolme terijoensalavapensasta ja kaksi -puuta. Uskon puute istutusprojektin onnistumisesta kovalle hiekkakentälle olisi saattanut iskeä, ellen olisi jo valmiiksi tiennyt, että hiekkakerros on vain joitakin kymmeniä senttejä ja alla on muhevaa savea. Kaivinkoneen ollessa aikaisemmin rakentamassa tieliittymää bongasin tämän tiedonjyväsen maaperän rakenteesta.


Istuttajan työvälineet

Kohta pohjalla on savea, onhan.


Pikku-apulainen latailee jo kasteluvälineistöä

Salava onnistuneesti istutettu

Tukikepit täytyy vielä asentaa.

Ensi kesänä tästä ei näe läpi, eihän.

Hip hurraa! Onnistuneen projektin jälkeen on lupa riehua!

lauantai 25. syyskuuta 2010

Kantapään kautta


Niinhän siinä sitten kävi, että lämmitysöljy loppui. Asiaa ei tehnyt yhtään helpommaksi se, että oli perjantai-ilta ja jos viikonloppua vasten vuorokauden sisällä olisi halunnut saada öljyn toimittajalta tankkiin täytettä, se olisi maksanut 350 euroa extraa. Normaali tilaus ilman lisäkustannuksia saapuu joka tapauksessa alkuviikosta, joten päätimme säästää ja kärvistellä.

Hetkellistä helpotusta kylmyyteen antaa erikseen kanisteriin bensa-asemalta ostettu polttoöljy, jonka poltin imee suoraan kanisterista. Ei liene vaikea arvata, että tuolla määrällä öljyä ei kauaa koulua lämmitä. Suihkussakin pitää käydä.

Tämäkin piti kai luupäiden ensin kokea ennen kuin havahtuvat laittamaan vauhtia lämmitysjärjestelmän uusimiseksi.  Ihan niin kuin kantapäät eivät olisi jo muutenkin kovia kokeneet:
-Eivät kai tarpeeksi.


torstai 23. syyskuuta 2010

Verhoinvestointi


Olohuone on aika rempallaan, mutta verhojen asentamistahan se ei estä. Verhot ovat kivat; ei ainoastaan näön, vaan myös akustiikan takia. Melkein neljä metriä korkea tila kaikuu, eikä yksi matto ja sohva pysty sitä estämään.

Verhotankojen kiinnittäminen oli mitä häpeällisin prosessi, joka lopulta johti siihen, että kirvesmies-iskä-pappa oli kutsuttava paikalle. Remonttiseikkailijan uhkarohkea otekkaan ei riittänyt painavan verhojärjestelmän kiinnittämiseen gyprociin, jonka alla oli 10 senttiä eristettä ja vasta sitten hirsi.

Taideteoksen nimi on:  "Vehotangon kiinnittämisen irvikuva"

Olohuone ennen verhoja.

Olohuone verhojen kanssa.

Samettikangas maksoi maltaita ja ompelijalle meni rusinat. Nämä verhot mainitaan testamentissani rakkaiden villasukkieni ohella.  Jos joskus olenkin puhunut verhoistani rätteinä ikkunassa, nyt joudun mietimään sanani uudestaan. Ne ovat verhot, melko kalliit.




maanantai 20. syyskuuta 2010

Kummitus ullakolla


Väitetään, että vanhoissa taloissa aina kummittelee. Mitä enemmän historiaa, sitä useamman tuolla paikalla elänneen energiaa. 

Koululla oli sota-aikana sairaalatoimintaa ja se jos mikä olisi omiaan luomaan traagisia kohtaloita, epätietoisia sieluja vaeltelemaan ullakolla, etsimään pääsyä henkimaailmaan.

Aamuyöllä heräsin makuuhuoneen katon rajasta kuuluviin askeliin ja kolinaan. Uni karisi kuin taikaiskusta kummitustarinoiden tulviessa mieleeni ja ahdistuneena näistä ajatuksita herätin miehenkin. Yhteistuumin päätimme, että ullakolta kuulunut kipitys oli sittenkin ihan reaalimaailman juttuja, oikeataan kummitustakin karmaisevampi; yöllinen hiippailija oli rotta.

Nyt vintille on viritetty strategisiin kohtiin ansoja ja myrkkyannoksia. Vintin ovi on lukittu ja avain lapsilta piilossa. 

Seuraavan aamun saalis jää nukkumaan menijää vaivaamaan ja yö kuluukin korvia höristellessä.


lauantai 18. syyskuuta 2010

Luokkahuoneen muodonmuutos



vanhempien makuuhuone ennen

Vanhempien makuuhuoneesta piti tulla kokovalkoinen. Mielikuviini piirtyi puhtaan valkoinen, pölytön ja tahraton, utuinen unen paratiisi, pumpulipilvi. Mutta sitten kävi niin, että ruskea laminaatti oli tarjouksessa, hirttä ei hennonut valkoisella maalata, tv-pöytänä toimiva tummanruskea sukka- ja alkkarilipasto löytyi huonekaluliikkeen konkurssimyynnistä,  sängynpääty oli jo muutenkin valmiiksi ruskea ja kun säästämään kerran oltiin alettu, niin ripustin ikkunaan vanhat verhot, kullanruskeat, ja sillä lailla huoneesta tulikin
valko-ruskea. 


vanhempien makuuhuone nyt


 (Sen verran vilunkia, että kaikki keskeneräisyydet on rajattu kuvista pois)


keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Ostetaan taikasauva


Tekemättömillä töillä on inhottava taipumus kasautua. Voimattomuus käydä tehtäviin käsiksi ei välttämättä johdu halusta, vaan kykenemättömyydestä päättää mistä aloittaisi. Päättämättömyys puolestaan johtaa yhä uusien tehtävien rästiin jäämiseen. Pian suorittaja onkin vaipunut epätoivon suohon ja siellä riuhtoessaan, uppoaa siihen yhä vain.

Johdot rempsottaa ja muutenkin viimeistelyssä on parantamisen varaa.
Kodinkoneet ovat siellä täällä, missä vain sähköä on saatavilla.
Valaistus on heikko keskipäivälläkin, vaikka toisaalta se kätkee paljon.
Tiskauspiste ei ole ihan vielä valmis.
Maalarilla on tullut kesken työn parempaakin tekemistä...
Jotain pitäisi tähänkin kohtaan keksiä.
Näitä hutilointeja on kaikkialla liiankin kanssa.
Missä on tapettimies?
Lisää repsottavia johtoja.
Rytökasa olohuoneessa.
Toinen eteisessä.
Eteinen on muutenkin aika vaiheessa.
Vessasta puhumattakaan!
Sanattomaksi meni.

lauantai 11. syyskuuta 2010

Tyhjiin puristettu


Tiesittekö, että laiska suoritus on myös tietojenkäsittelyssä käytetty termi, joka tarkoittaa asian laskemista tai siihen reagoimista vasta kun siihen on tarvetta, ei aikaisemmin. Tehokkuus lisääntyy kun vältetään turhia laskusuorittuksia.


Tämän tarvepohjaisen suorittamisen mentaliteetti on pesiytynyt viime aikoina koulullemme ja hidastanut remontointi halukkuuttamme siinä määrin, että työt näyttävät pysähtyneen. Arkipäivän toimivuuden kannalta tarvittavat joka päiväiset tavarat ja kalusteet ovat paikoillaan, keittiön perustoiminnot pelaavat, telkkarit mölyävät neljässä huoneessa, pyykkäys toimii, suihku on ok,  jopa toimistopöytä oheislaitteineen on paikoillaan ja tärkeimmät mapit kaapissa siistissä rivissä.

Olo on kuin rannalle auringon paahteeseen huuhtoutuneella pesusienellä. Nyt kun pitäisi alkaa sisustamaan, järjestelemään tavarat kotoisasti paikoilleen, täyttää senkit ja kaapit yksittäistavaroilla, asetella tyynyt ja torkkupeitteet sohvalle, naputella tauluja seinille, puhumattakaan, että pitäisi tehdä valaisinostoksia, mattoja ja verhoja olisi myös hyvä hankkia ja paljon muuta, niin ei vaan jaksa.

Toisaalta mikään näistä toimista ei ole ehdottoman tärkeä juuri nyt.  Joskus kaikki on tehtävä, mutta vasta kun siihen on todellista tarvetta, ei aikaisemmin. Miten se menikään; tehokkuus lisääntyy kun vältetään turhaa toimintaa, siihen kai on uskominen.


perjantai 10. syyskuuta 2010

Olipa kerran puutarhuri ja maalari


Puutarhuri ei ollut tänään vihainen. Sen huomasi heti aamulla kumman keveästä askeleesta ja hyminän kaltaisesta ääntelystä, joka johtui lähinnä laulutaidottomuudesta, ei huonotuulisuudesta.

Puutarhuri aloitti päivänsä käymällä puutarhalla. Tarkoitus oli hakea vain multaa, mutta minkäs puutarhuri luonnolleen voi; kassalla kävi ilmi, että ostoskärryissä oli mullan lisäksi seitsemän taas uudenlaista angervoa.


Etupiha


Myös maalarilla oli päivä alkanut hyvin. Poutainen lämmin syyspäivä ja etelästä puhaltava kiva tuuli enteilivät hyvää aidan maalaukselle. 

Hajuraon rakentaminen oli aikaisemmin vaarassa keskeytyä  sopivan pohjamaalatun laudan loppumisen takia. Nikkaroinnin ollessa niin hyvässä vaihdissa päätettiin korvikkeena käytettää  lähes samanlaista räystäslautaa. Se oli pohjamaalattu vain yhdeltä puolelta. Toinen puoli jäi maalarille urakaksi, jonka se sutaisi in no time.

Aidan takana on naapurin piha.

Aita kääntyy ison kuusen kohdalta ja polkua myöten pääsee piharakennukseemme.


Tattien ystävälle kuusen alta löytyisi aarteita.
Aidan viereen tulee kakkossisäänkäynti keittiöön ja kellarikerrokseen.
Mainittakoon, että sekä puutarhuri että maalari ovat yksi ja sama henkilö. Heidät erottaa toisitaan vain kulloinenkin työväline, pensseli tai pistolapio.  Jakautunut persoona sukkuloi päivän aikana myös muissakin rooleissa, kävi tekemässä ruokaa ja toimistotöitä, pyykkäsi ja pelasi lapsen kanssa muistipeliä.


Iltapäivällä puutarhuri -persoona päätti ennen istutustoimia hankkiutua eroon vanhasta ruusupensaasta suuren angervokasvuston vierestä. Mikä lie maatiaslajike olikaan; sitkeä, piikkinen ja maahan tiukasti juurtunut. Postotoimenpide oli tehdä selvää puutarhurin hyväntuulisuudesta, vaan ei tehnyt, karaistunut kun on.



Ruusupensaan ja sen oheella kasvaneiden nokkosten, pujojen ja muiden ei toivottujen kitkemisen jälkeen, pöheiköstä pulpahti esiin valtava kelottunut kanto;  puun hauta. Miksi lie joutunut kaadettavaksi, sairaus vai salama. 

Kaunis harmaa kanto ansaitsee tulla huomatuksi. Puutarhuri päätti muokata sen juureen penkin matalakasvuisille angervoille.

Viidakon uumenista ammentaa kaivomme vetensä.
Aidan viereen puutarhuri istutti köynöksen, joku angervo.
Etupihan keskusympyrään ilmaantui uusi taimi, joku angervo sekin.

Päivä pimeni illaksi aivan liian pian.

Maalarin jo nukkuessa, puutarhuri vielä suunnitteli istutuksia ja ajatteli angervoja.




keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Sillä suurin piirtein suoraan sanottuna


Kummallista tuo aika; suhteellista sen kuluminen mutta aina vääjäämätöntä. Niin kuin nyt, yhtäkkiä taas on syksy. Sama asia toistuu yhä vain ja aina on sama tunne, ettei kesästä oikein ehtinyt nauttia; vaikka varmasti nauttikin, muttei siitä sitten kumminkaan saanut tarpeekseen.



Asioita tapahtuu, välillä nopeasti ja toisinaan hitaammin. Suhteellisuusperiaatteen mukaan missään ei ole keskipistettä ja tästä seuraa, että kaikki kaikkoavat kaikkien luota. Niin kuin tilaamani tapetit, jotka kuitenkin saapuivat hieman etuajassa, mutta tapetoija ehti vilahtaa ulkomaille.  

 Aika vain on; lienee oma vikamme, että sitä mittaamme ja tuskailemme sen muka kulumista tai kulumattomuutta. Asiat tapahtuvat usein vääjäämättä ja vasta silloin kun niiden aika on.


tiistai 7. syyskuuta 2010

Terapiasessio


Okei, sieluni tarvitsi taas puhdistusta ja niimpä iskin lapion etupihan ympyrän, tai sanotaanko pikemminkin soikion muotoiseen istutusalueeseen, jonka ympäri pääsee ajamaan autolla.

Istutusalueen keskellä on muutama  reilun kokoinen vesa ison kannon juuressa ja vieressä on kivi. Aluetta ympäröivä tiukka nurmen kaltainen kasvusto jurrittaa jääräpäisesti puiden ja kiven ympärillä. Se oli istutusaluetta muokkaavalle mahdollisimman vihamielinen, mutta niin oli muokkaajakin. Vaivoin irtosivat mättäät kuivasta juurakkoisesta maasta. Silti vihainen puutarhuri jatkoi sitkeästi työtään ja kiitteli työn vaativuutta, sillä joka lapion iskulla ja käsin mättäitä irti repimisellä, irtosi myös pieni pala kiukkua.



Ei ihan niin pian, mutta jonkin ajan kuluttua, oli maata käännetty ja sielu puhtaampi. Levittelin runneltuun maahan muutaman säkillisen uutta multaa ja parempaa mieltä.

Taimistolta -40% alennuksella ostetut angervot ja kultapallerot istahtivat kiven viereen ja koivujen katveeseen kuin itsekseen. Entisestä kodista mukaan otetut kivikkokasvien taimet pääsivät myös keskeiselle paikalle istutusaluetta. Nythän ne vielä töpöttävät oudon irrallisina, kuin entiseen kotiinsa kaivaten, mutta ensi kevät saa ne kyllä koitutumaan.


Yhtäkkiä tuli tunne, että kesä loppui kesken.