sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Toukokuun morsian

Vanha omenapuu se äityi taas komeasti kukkimaan, kauniimpana kuin koskaan. Puun omenat eivät ainakaan viime kesänä olleet oikein mistään kotoisin. Pahan makuinen ja matoinen sato teetti turhaan töitä, kun tuhat maahan pudonnutta omenaa piti poimia nurmikkoa rumentamasta. Nyt näyttää siltä, että noukkimista on entistä enemmän. Siitä pitävät huolen puun löytäneet runsaslukuiset pölyttäjät. Puun lähistön täyttää tasainen surina ja pörinä, kun  kimalaiset ja ampiaiset herkuttelevat morsmaikun hehkeiden kukkasten mettä. 

Laita kaiutin päälle, namikka kaakkoon ja sinfonia alkakoon!
Ihan kesän äänihän tuo on!

 



perjantai 25. toukokuuta 2012

I Got Stung

Kaikenlaista kummallista ja hassua sitä voi kuulkaapa yhtäkkiä päähänsä saada. Niin kun esimerkiksi se, joka mieleeni pälkähti, kun yhtenä päivänä mittailin puutarhan perällä olevaa viime vuonna perustaamani niittyä. Tein huolestuttavia huomioita vuohenkaalin, nokkosen ja lupiinin leviämisestä hehkeälle niitylleni. Päivänkakkaroiden lehtirykelmiä, sikäli mikäli lajitunnistukseni osui oikeaan, oli kuitenkin varsin runsaasti. Ehkä päivänkakkara oli aasin siltana ajatukseen mehiläispesästä ja hunajasta. 

Muutama päivä myöhemmin löysin itseni mehiläishoidon peruskurssilta Tammelan Mustialasta.  Vaikka aidossa maalaismaisemassa olenkin nämä viimeiset kaksi vuotta Karhin koululla asunutkin, Mustialassa tuntui,  kuin en olisi maalla koskaan aikaisemmin käynytkään. Pihattonavetassa käyskenteli musta-valkoisia lehmiä, hevoset hirnuivat ja kakka haisi. Oloni oli kovin kaupunkilainen.
Toistasataa vuotta vanhat Mustialan vanhat rakennukset ja puisto muhkurarunkoisine lehmukseineen tekivät vaikutuksen. Tapani mukaan olin taas reippaasti etuajassa ja niin minulle jäi mukavasti aikaa käveleskellä ihastelemassa paikkoja ennen kurssin alkua.






Mehiläisten hoito ja tarhaus osottautui kiehtovaksi puuhaksi. En ollut pulittanut kurssimaksua turhaan; vakuutuin osallistumisestani kesän ja syksyn aikana järjestettäviin kaikkiin muihinkin kurssiosuuksiin.  Mukavinta ja varsin jännittävää oli päästä näkemään ensimmäistä kertaa mehiläispesän sisälle. En ole kyllä livenä nähnyt tarhapesää muutenkaan. Olin yllättynyt miten säyseitä ja välinpitämättömiä mehiläiset olivat uteliaita tarkkailijoita kohtaan. Koska kurssille oli tullut enemmän osallistujia kuin järjestäjät olivat osanneet odottaa, suojavarusteita ei riittänyt kuin alle puolelle. Minäkin rohkaistuin pelkissä siviileissä pällistelemään mehiläisiä  vain muutaman sentin etäisyydeltä.



Ja nyt onkin sitten hakusessa oma pesä. Sinne niityn viereen.



torstai 17. toukokuuta 2012

Luonnonolojen vuoksi sisukkaampia?



Ensin maalasin kymmenen litran putelin kivijalkamaalia kohteeseen semmoisessa tuulessa, että oli tikkaatkin kaatua. Sitten karjuin Leijonat välieriin. 
Nyt kivistää oikean käden rannetta, jonkunlainen flunssa tekee tuloaan ja äänikin on käheä. Mieli on silti hyvä.

Kaikenlaista sitä.


Hyökkäysvälineitö
Kulman takana saman verran valmista


Itsetunnon pönkitys logo




maanantai 14. toukokuuta 2012

Leikkuri korkattu

Äitienpäivänä minä vetäisin kumpparit jalkaan ja päräytin ruohonleikkurin käyntiin. Tietenkin vasta sen jälkeen, kun olin nauttinut lasten kyhäämän vohveli-mansikka-banaani-kermavaahto-tekeleet sänkyyn tuodun aamukahvin kera ja lukenut lasten tekemät kortit. Aurinko paistoi äitien kunniaksi ja samalla asialla oli siniristilippu, joka tempoili tuulessa. Huolimattomasti sidottu lippunaru läpsytti tankoa vasten. Taisi olla satakieli kun viritteli siperianhernepensaassa moninaista laulantaansa. Vasta huollettu ruohonleikkuri kehräsi kuin kissa ja minä sain nurtsin leikattua tuosta noin vaan. Kaupanpäälle tuli hyvä hiki.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Iloinen sävelmä

Aurinkoko innoitti vai keltaiset,  täysillä kukkivat narsissit kukkapenkissä, kun rautakaupasta tarttui tölkillinen saman väristä maalia. 
Ei mennyt kuin melkein kaksi vuotta, että tytön leikkihuone sai arvoisensa värin. Pieni leikkijä kutsui väriä Petsin keltaiseksi. Kaikkien pikkutyttöjen ja vähän isompienkin vanhemmat tietävät mitä Petsit on. Niille, jotka eivät tiedä kerrottakoon, että ne ovat pieniä leikkieläimiä, joilla suhteettoman suuri pää keikkuu veikeästi suhteettoman pienessä ruumiissa. Petsit ovat suloisia ja viattomia pikkuotuksia, jotka armotta köyhdyttävät tyttölasten vanhempia monilukuisuudellaan. Sarjaan kuuluu varmaan tuhat erilaista lemmikkiä ja koko ajan tulee uusia. Muusta rekvisiitasta puhumattakaan.

Maaliyhtiön värikartassa Petsin keltaisen virallinen nimi oli "Duuri".


torstai 10. toukokuuta 2012

Elämystaikurit

Pikkuapulaisen kanssa sujautettiin perunat kasvimaan reunaan kaivettuun istutusvakoon. Päälle ei tehty kyllä mitään oikeaoppista kekoa, kun mikään muukaan tässä kasvimaassa niin oikeaoppista ole. Äidillä kasvoi peruna kukkapenkissä ja kaverilla sangossa parvekkeella.
Varsinaisesta ruantuotannosta kasvimaassamme ei ole kysymys. Se on elämyskasvimaa, jossa elämän ihme voi hyvinkin näyttäytyä muissakin kuin sadon muodossa. 

Seuraavaan rivistöön laitoimme herneitä, sitä seuraavaan keltasipuleita, porkkanaa, kehäkukkia, ruiskaunokkeja ja harsokukkaa. Päälle levitimme hallaharson ja kaikesta huolimatta toiveikkaita odotuksia loppukesän sadosta.

Emme antaneet istusvälineitömme amatöörimäisyyden olla esteenä.

lauantai 5. toukokuuta 2012

Aikomuksia ja tekemisiä

Maalari minussa odottelee öiden lämpeämistä päästäkseen toteuttamaan itseään sudin varressa. Karhin koulu on rakennettu rinteeseen kallion reunalle. Kellarikerros on tiiltä ja betonia, ja ulkoapäin katsottuna näyttää kuin kivijalka olisi koko alakerroksen korkuinen. Tämä kivijalkatyyppinen rapattu seinärakenne on rupsahtanut aika rajun näköiseksi ja kaipaa kipeästi ehostamista. Siihen on maalari aikonut ensimmäisenä sutisa iskeä.
 Maalailujen aloittamista odotellessani luppoaikaa voi käyttää vaikka puuhasteluun puutarhassa. Suoritin tänään netistä poimimani kahdeksan kohdan kasvimaan perustamisoppaan kohdat kaksi, kolme ja neljä. Ne olivat; 2) rikkakasvien poistaminen, 3) kalkitus ja 4) maan rakenteen parantaminen. Käännetyn maan seassa oli kosolti nokkosen, vuonankaalin ja lupiinin juurakoita. Lueskelin kalkkisäkin kyljestä annosteluohjeita, mutta lopulta viskelin kalkkia mullan sekaan ihan summan mutikassa. Maan rakenne parani halpishallin pihalta ostettujen puutarhamultasäkkien sisällöillä. 
Jännästi jäi tuo viimevuotinen oreganopuska keskelle kasvimaan huoltopolkua.



tiistai 1. toukokuuta 2012

Lapiohommia





Pihan perällä olevan pienen niityn reunaan, paikkaan johon hoidettu nurmikko loppuu, kävin kaivelemassa pohjat pienelle kasvimaalle. Kasvimaan perustamisesta tai siinä jotain kasvattamisesta minulla ei ole kertakaikkiaan mitään tietoa saati kokemusta.
 Ennen kaivuuhommiin ryhtymistä lukaisin netistä, että vaiheessa 1 pitää kääntää maa. Kuorin nurmikon pois ja käänsin maan. Sitten sattuikin jo polveen ja rakkulan alku kivisti kämmenessä. Vaihe 2 ja muut ties monetko vaiheet saivat jäädä tältä päivältä. Menin sisälle kahville ja herkkumunkille ja katselin ikkunasta kasvimaatani. Siltä etäisyydeltä se näytti kovin onnettoman pikkuruiseseta, eikä ollut missään suhteessa työmäärään nähden.