Pikkuapulaisen kanssa sujautettiin perunat kasvimaan reunaan kaivettuun istutusvakoon. Päälle ei tehty kyllä mitään oikeaoppista kekoa, kun mikään muukaan tässä kasvimaassa niin oikeaoppista ole. Äidillä kasvoi peruna kukkapenkissä ja kaverilla sangossa parvekkeella.
Varsinaisesta ruantuotannosta kasvimaassamme ei ole kysymys. Se on elämyskasvimaa, jossa elämän ihme voi hyvinkin näyttäytyä muissakin kuin sadon muodossa.
Seuraavaan rivistöön laitoimme herneitä, sitä seuraavaan keltasipuleita, porkkanaa, kehäkukkia, ruiskaunokkeja ja harsokukkaa. Päälle levitimme hallaharson ja kaikesta huolimatta toiveikkaita odotuksia loppukesän sadosta.
 |
| Emme antaneet istusvälineitömme amatöörimäisyyden olla esteenä. |
2 kommenttia:
On se mukava saada omasta maasta pottua syksyllä. Juhla-aterian valmistatte monena päivänä omasta sadosta. Lapsille jää ikimuistoiset elämykset juuri tämänkaltaista hankkeista.
Mukavaa Loppuviikkioa ja Äitienpäivää!
Elämystä se kasvimaa nimenomana pitää ollakin.
Lähetä kommentti