Olen talven aikana selvästi lihonnut jonkun kilon. Ei paljon, mutta juuri sen verran, että ei tunnu kivalta. Koulun pihalla odottaa oiva rasvanpolttoleiri pihan laiton merkeissä. Verkkaisesti sulava lumi paljastaa työkohteita tuskallisen hitaasti puutarhurille, joka jo malttamattomana viilaa vesurin terää valmistautuakseen ankaraan urakkaan pihamaan pikkurisukon kaatamiseksi. Ennen varsinaisen kuntoleirin alkua on pientä verryyttelyä harjoitettu haravoimalla nurmikkoalueita sitä mukaa kun ne lumen alta ovat paljastuneet. Kunnon hiki ja kipeytyneet lihakset sekä solakampi vartalo saavat kuitenkin vielä hetken odottaa. Kevät on silti kivasti taas edennyt. Aurinko herätti myös siivekkäät kaunottaret perhospaikalla.
3 kommenttia:
Hih! Täällä tontilla kanssa samanlaisia kujeita mielessä. Haravanvarressa on ehditty jo heilua ja siemeniä purkkeihin istuteltu!! Ja eihän se ole pahitteeksi jos muutama kilo häipyisi vyötäröstäkin kun tuolla pihamaalla touhuilee :D
Samaa haravointimetodia olen minäkin käyttänyt. Itse asiassa en ollenkaan enää tajua, miksi piha pitäisi haravoida syksyllä, kun urakka on silloin ihan järjetön. Nyt keväällä, kun voi haravoida aina sen verran, mitä lumen alta on esiintynyt, ei homma ole ollenkaan masentavaa, vaan tosi kivaa. Talven jälkeen on ihanaa päästä ulos haravoimaan.
Puutarhurointi on hyvää hyötyliikuntaa ja psykoterapiaa. Suosittelemme kaikille!
Lähetä kommentti