Harmaasta sateisesta säästä kannattaa olla iloinen, jos on kevät ja jos lunta on niin kuin tänä vuonna. Hanget hupenevat ihan silmissä ja pihatien hiekkakin näkyy jo. Sulamisprosessia ulos ihailemaan uskaltautuneen tulee kuitenkin harrastaa varovaisuutta, toisin kuin minä, jolle ei yksi eikä kaksikaan kertaa kohdannut kaatuminen jäisellä pihalla riittänyt. Viimeksi eilen liukastuin taas sarjakuvamaisen näyttävästi etuoven betoniportaissa. Tämän epäonnistuneen stuntin seurauksena aukaisin kyynärpääni, nyrjäytin ranteeni ja polveenkin ilmaantui myöhemmin iso mustelma. Kevät ei tule tänä vuonna kivuttomasti.
Nämä valitettavat kevät-vammat eivät ole kuitenkaan olleet sellaisia, että olisivat olleet esteenä pienille remonttia ja sisustamista koskeville edistysaskeleille, joita olen ottanut hyödyntääkseni harmaat päivät johonkin hyvään. Maalasin yhden ovenkarmin ja eteisen vieressä olevan välitilan katon, siivosin eri puolilla olevia rakennustarvikkeista ja -työvälineistä koostuvia rytökasoja, siirsin muutamaa huonekalua ja ostin Iisakin kirkkoon, vessaan, peilin.
Olisi vain hyvä, että sää jatkuisi vielä jonkun aikaa samankaltaisena. Ties mitä vielä saisinkaan aikaan.
2 kommenttia:
No Voi, olisihan siinä voinnut pahemminkin käydä. Mutta työteliäs olet kyllä rampanakin :)
Se taitaa tämän sulamisprosessin varjopuolia olla että rempuloilta ei voi välttyä :D Mutta onneksi et saanut pahempia ruhjeita!
Täälläkin olisi hurjasti sisustusjuttuja tarjolla ja siivousta, mutta tämän kasvavan röllykän kanssa ei taivu enää samalla tavalla. Ja sekös turhauttaa..
Lähetä kommentti