torstai 9. joulukuuta 2010

Tuli vaan mieleen


Valtiollisella tasolla joulurauha mielletään yhteiskuntarauhana ja sodattomana maailmana. Vaikka puitteet olisivatkin kunnossa, henkilökohtaisen, sisäisen joulurauhan saavuttaminen näyttää usein olevan maailmanrauhan saavuttamisen vaikeusasteella. Lapsiperheessä joulun viettämisessä on väkisinkin tietty kaava, asianmukaiset koristukset, elämysleivontaa, joulupukki ja lahjat; paljon suorittamista.

Kiireetön, täydellinen joulupyhä esittäytyy medioissa animaatioelokuvamaisissa kulisseissa, joissa kuuset on koristeltu, joulupöytä katettu ja koti puettu viimeisimpien muotivirtausten mukaisilla, sävy sävyyn sointuvilla asusteilla ja oivalluksilla. Lapset on aikaa sitten aivopesty kesästä asti lastenohjelmien lomassa pyörivillä lelumainoksilla ja joulun alla lahjalista onkin pitkä kuin nälkävuosi. Aikuinen kauhistelee listan laajuutta ja kertoo, miten itse lapsena tyytyi siihen yhteen nukkeen tai paloautoon. 

Perheellinen jouluhössöttäjä muuttaa kaupan leluhyllyn ääressä euromääräisiä hintoja markoiksi ja päivittelee kanssa-aikuisen kanssa suureen ääneen, että olisiko ennen tullut mieleen ostaa lapselle peli kolmella sadalla markalla; ei olisi, ja ostaa pelin tai mieluiten kaksi! Mielestään liian vähän aikaa lapsen kanssa viettäneen aikuisen raastavan riittämättömyyden tunteen ajamana hän menee ja ostaa kymmenen muutakin lahjaa, mieluiten luottokortilla. Huokaus.
Toinen vaihtoehto on julistaa muille kaupalliseen jouluhapatukseen seonneita, että heidän perheessä sovittiin, että jokainen saa vain yhden kunnon ja kaiken lisäksi tarpeellisen lahjan. Näin menettelemällä  idea jalosta antamisesta murskautuu auktoritäärisen säännöstelyn takia, kun lapselta riistetään lahjan saamisen ilo yllätyksettömyydellä. Toinen huokaus.

Aikuisena olo on monimutkaista, oikein toimiminen monimutkaisempaa ja joulurauhan saavuttaminen se vasta onkin. Varsinainen joulurauha taitaa tulla varmimmin vasta joulun jälkeen, viikon parin päästä, kun kuusi on karissut ja viskattu kompostiin, kun monimuotoista joulukattausta ja ateria-sekamelskaa ei enää tarvitse tehdä, ja kun lapset on takaisin koulussa ja tarhassa, kun koti hiljenee, kun äiti taas kuulee ajatuksensa...

Karhin koulun äiti-ihminen on hakenut rauhoitusta rämpimällä koulua ympäröivässä lumisessa maastossa kamera käsivarrellaan. Tuloksena on syntynyt valokuvallinen joulukalenteri, johon on linkki blogin yläreunassa. Kuvia ei ole otettu etukäteen, vaan joka päivä on kuvattava yksi uusi kalenterikuva. Harmaassa, tylsässä ja värittömässä talvimaisemassa on äkkiseltään vaikea löytää mitään kuvattavaa. Ympäristön tarkempi tarkastelu kuitenkin saattaa yllättää.







3 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Kävin kurkkimassa ja hienoja kuvia löysin. Mä ajattelin kokeilla torttuja mansikkamarmeladilla. Meillä kukaan kun ei tykkää luumuhillosta :)

Ei kai tuo punainen pallukka ole joku punkki??

KARHIN KOULU kirjoitti...

Meillä on sama juttu tuon luumuhillon kanssa. Onkin hyvä idea laittaa mansikkaa, mäkin kokeilen heti seuraavaan satsiin!

Kyyristelevä pallukka, niin eläimellinen kuin onkin, on marjatuomipihlajan raaka marja. Kypsyttyäänhän ne on tumman sinisiä.

Hauska tulkinta!

Kakkukellari / Miia kirjoitti...

Hyvin osaat kirjoittaa ja kiitti kalenterivinkistä, en ole sitä aiemmin huomannut siinä.