perjantai 12. marraskuuta 2010

Kerro kerro kuvastin


Olen viimeisien kuukausien aikana eläytynyt remontoijan rooliin siinä määrin, että huolettomasta ja käytännönläheisestä pukeutumisesta ja asusteisiin sointuvasta muustakin ulkoisesta olemuksesta on tullut vakiintunutta. Tämä kaikki on järkeenkäypää ja tarkoituksenmukaista rakennuksella, mutta ulkomaailmaan sopimatonta ja joissakin tilanteissa jopa epäkohteliasta.  Mottona on ollut että aamulla ylös, päälle verkkarit tai vastaavat lökärit ja joku paita vaan, hiukset hauenleualla myttyyn takaraivolle ja naama valkoisena maailmalle.

Eräänä päivänä havahduin tarkastelemaan rähjäistä olemustani marketin vaateosaston peilistä. Ei sillä, että olisin koskaan erityisen tyylikäs ja huoliteltu ollut muutenkaan, mutta nyt näytti siltä, että asiaan oli puututtava. Samalla tavalla kuin pihamaata rumentavaan remonttijätteistä koostuvaan rytökasaan, jota aikansa katselee, mutta jossain vaiheessa rumuuden katselun mitta tulee täyteen.

Näillä Wilssoneilla ei taida tenniskentälle enää kehdata mennä.



Alennustilan kohentaminen alkoi kivuliaasti hammaslääkäriltä, jossa juurihoitoa vaatinut hammas fiksattiin. Pelkästään jatkuvan jomotuksen loppuminen kirkasti rasittuneen remontoijan ilmettä ja hymykin oli herkässä. Sitten kampaajalle monen tunnin operaatioon, jossa vuoden leikkaamatta olleet hiukset muotoiltiin uudelleen ja kruutattiin vallattomilla kiharoilla. Meikkipussin vanhentunut sisältö meni uusiksi ja netistä tilaamani pari uutta paitaa ja housua olivat ensimmäiset maalitahrattomat ja ehjät vaatteet kuukausiin.

Päivitetty versio katseli vastaan olohuoneen seinälle kiinnitetystä peilistä. Oliko oma kuva  kaiken vaivan ja yrittämisen jälkeen sittenkin niin mitäänsanomaton, että huomioni kiinnittyi sen sijaan itse peiliin, sen sijaintiin ja kiinnityskorkeuteen seinällä. Lopulta hain ruuvarin ja muutin peilin paikkaa 2 senttiä oikealle ja 14 senttiä alemmaksi.


Remontoija henkeen ja vereen.





6 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Kampausasioita on liikkeellä blogistaniassa :D
Peilin paikka on muuten todella tärkeä. Miehellä menee aina hermo jos joutuu minun kanssa miettimään jonkun peilin tai huonekalun paikkaa.

Minna-Enttirinteen Elämää kirjoitti...

eipä voi sua ainakaan omaan napaan tuijottelusta syyttää :DD

SuSu kirjoitti...

*olipas kiva postaus*

..täällä kanssa yksi, joka tarvis vähän päivitystä itseensä :) *oma tyylikin vielä hukassa, hih* ..vaikka tietenkin mukavampi pukeutua (+laittautua) niin missä itse viihtyy <3

Seija kirjoitti...

Onneksi olkoon "kunnostautumisesta"! Mulla on vasta vaiheessa:)))Onhan niitä peilejä sitten kivempi siirrellä kun ei joka kerta pelästy.

Jaana kirjoitti...

Jotenkin tutulta kuulosti :)
Ja ihme siihen myös turtuu, ja kun sitten on hiukan päivittänyt itseään, niin omakin mieli on iloinen..
Itse olen pyöritellyt tuota kihara asiaa mielessäni jo pitkään..nyt kun on kampaajalleni tullut sellainen hellävarainen kihara juttu, joka ei ole liian säkkärä, joskohan sitä uskaltais :)

Johanna kirjoitti...

Voi kun kiva aihe! Musta on tullut niin valikoiva, että valitsen ajan ja paikan kun vilkaisen peiliin. Mieluiten hämyisässä ympäristössä ;)

Tänä aamuna juuri mietin kuinka kurjaa vanheneminen on siltä kannalta, että aamulla näkee heti naamasta jos illalla on ottanut lasillisen, pari viiniä. Vielä 5 vuotta sitten ei huomannut mitään...