Ensilumen ja yöpakkasen muotoilemat taideteokset pakottivat iltapäiväkävelylle maalaismaisemaan. Sää oli kuin keväällä; lempeä aurinko paisteli alhaalla, häikäisi silmiä, kenkien alla pehmeä lumi tarttui kumipohjiin ja tien pientareet viheriöivät. Vain siitä, että pikkulinnut eivät laulaneet tiesi, että oli lokakuu.
Vuoden viimeinen sitkeä kukkija haravoi terälehdillään lokakuun auringon säteitä. Se oli kieltäytynyt uskomasta talven tuloon, vaikka lumi kylmäsi sen vartta. Niin kuin minä, joka vielä ylimääräisen hetken odottelin kasvot aurinkoon päin käännettynä.
Haikein mielin jätin maiseman pimenvään iltaan ja tietoisena siitä, että päivä oli taas hetken lyhyempi.
1 kommentti:
On hämmästyttävää, miten syksy ja kevät ovat samankaltaisia. Valokuvista ei välttämättä tiedä kumpi on kyseessä. Olen vasta opetellut pitämään syksystä, kevät valoisuudessaan istuu minuun helpommin. Tosin nykyään olen kai tulossa haikeammaksi ja osaan nauttia myös syksystä!
Ihania syyspäiviä sinulle!
Lähetä kommentti