Koulun ympärillä olevat meditatiiviset peltomaisemat ovat osittautuneet juuri sellaisiksi, joilla helposti stressaantunut remontoija ja leirinjohtaja mielellään viilehtää hermojaan. Kaiken toiminnan ja kuhinan keskellä voi hetkeksi hiljentyä tarkkailemaan ikkunasta maiseman suuruutta ja toisaalta sen yksityiskohtia.
Tänään huomasin että pellolla oli alkanut puinti. Maisemapeltomme muuttaa muotoaan ja näin tarjoaa taas uutta tutkittavaa.
1 kommentti:
Minäkin rakastan maisemaamme. Ihan oikeasti siinä sielu lepää. Nyt kun ajattelee, niin miten sitä on voinut elää kaupungin lähiöissä?
Lähetä kommentti