perjantai 6. elokuuta 2010

Elämysostoksilla


Pakko kertoa tämä juttu:

Lapset eivät tienneet mikä on kauppa-auto,  minä sentään tiesin, sillä olen sellaisessa lapsena mummon kanssa käynyt. Autoa odoteltiin maitolaiturilla istuskellen ja jalkoja laiturin reunalla heilutellen. Jokaisella kerralla mummo osti meille lapsenlapsille kauppa-autosta kettukarkkeja. Kävelymatka takaisin mummolaan pellon poikki taittui kumman joutuisasti. Se johtui tietenkin kiivaasta makeanhimosta.

Meidän tiellä Karhinkulmallakin käy kauppa-auto. Tuota kummalisuutta lähdimme eräänä päivänä koko perheen voimalla odottelemaan, ja niin se sitten sieltä mäen nyppylän takaa kurvasi paikalle,  ihan ajallaan.
Eksoottinen ostoypäristö sai miedät ostamisen kiihkoon ja ostoskoriin kertyi heräteostoksia. Piti ostaa vain jotain limsaa, mutta kohta kori oli täynnä kaikenlaista, tarpeellista, mutta jo aikaisemmin päivällä marketista ostettua.

Kauppa-autokauppias  seuraili kohteliaasti hiljaa, mutta takuulla huvittuneena, kun ihastuksissamme huudahtelimme arvioita myymälän valikoimasta.

"Hei, täällähän on Pepperiäkin!" huusi joku.  Niimpä, sitä kun ei aina saa edes kaupasta. Myöhemmin vähän harmitti etten hössötykseltäni huomannut ostaa lapsille kettukarkkeja.

2 kommenttia:

PikkuBertta kirjoitti...

Kyllä lapsistasi oli varmasti hauska,ja mielenkiintoinen kauppa-auto reissu.Voi sitä nostalgiaa,mikä tulee mieleen....

Mukavaa viikonloppua:)

Sesse kirjoitti...

Mulla tulee kauppa-autosta muistoja mieleen. Lapsena mökillä käytiin kauppa-autossa, sitten vähän isopana kauppa-auto kävi työpaikan pihalla, sieltä haettiin herkkuja ruokiksella.
Silloin kun vanhemmat lapset olivat pieniä asuttiin tämän
kaupungin laidalla jossa kävi kauppa-auto. Viimeisin kauppa-auto tuttavuus oli silloin kun asuttiin vuosi Mäntyharjulla, se tuli ihan meiän lähelle. Joskus tuli käytyä.