En enää muistanut miten kuu valaisee pimeässä. Kaupungin ja taajaman vähäisissäkin katuvaloissa, talojen ja liikenteen kajossa, tuo ihmeellinen valoilmiö jää vääjäämättä huomaamatta. Kuun kajo pilkkopimeässä yössä on hämmästyttävän voimakas. Roskisreissu kuun kumotuksessa oli jännittävä ja lumoava, lopulta pelottava. Paluumatka roskikselta kotiovelle kävi juosten pikkiriikkisen paniikin puristaessa rintaa.
Nukkumaan mennessä telkkarin tuttu valo rauhoitti kaupunkilaissielua, joka tarkoituksella jätti toosan päälle unta vartioimaan.
6 kommenttia:
Kyllä vaan, kuu on aikas jännittävä kumppani iltahämärässä.
Illat alkavat hämärtyä meilläkin viimein, kerkeää nähdä hämäryyden hiipimisen ennen nukkumaan menoa. Yöllä käytin koiraa ulkona klo4, oli pilkkopimeää, aika huisa tunne kun yritti kulkea ilman valoija. Kesällä meillä on valoisaa läpi yön ja kohta taas pimeää läpi päivän ;) Nämä muutoskohdat pysäyttävät aina vaan.
Ihanaa, romanttista: Vanha koulurakennus ja kuutamo. Kun näet piippua polttavan, hattupäisen miehen hiipivän suurennuslasin kanssa tiluksillasi -käy ihmeessä ilmoittamassa kaikki havaintosi hänelle...
Kyllä teillä on mahtava paikka!
Yövalosta tuli mieleeni, kuinka viime syksynä jouduimme hankkimaan pienet hämäräkytkimellä varustetut lamput pistorasioihin, jotta pilvisellä säällä löytäisi huvilalla vessaan öisinkin :-)
Voimia loppurutistukseen!
Ihanan jännittävä tunnelma kuunvalossa ulkona. Sitä minäkin koen täällä maalla, vielä kun on tähtitaivas, muuta ei tarvitse. Ei siinä pelkoa ole. Maalla se valoisuus vähenee talven tullen, kun ei ole muita kuin luonnonvaloja.
Minä, pimeästä hysteerinen ihminen olen oppinut rakastamaan maaseudun pimeyttä. Tai oikeammin valosaasteen puutetta. Läheinen kaupunki kuumottaa pimeällä taivaanrannassa ja olen paljon tyytyväisempi ettemme ole siellä keinovalojen alla.
Kuu valaisee muuten yllättävän paljon.
Kiitos ihanista kommenteista :)
Lähetä kommentti