Pakko tehdä välillä töitäkin. Väliaikaistoimistonani toimiva varastokoppi ei innosta minkäänlaiseen toimintaan. Kaikki kirjanpitoon, laskutukseen ja palkanmaksuun tarvittava materiaali on pöytäkoneessani, eikä miellyttävämpi läppäri, jolla voi työskennellä vaikka sängyssä, tule kysymykseen tässä asiassa.
Kuittien lajittelua ja kaikenlaista muutakin toimistollista organisointia on rästissä remontin viemän huomion takia. Yksi levyn kansikin pitäisi pikaisesti suunnitella ja inspiraatio on ihan hukassa tuossa ahtaassa epämääräisessä työskentely-ympäristössä.
Missä on se avara pihamaanäkymä, jolla tuuli tanssittaa puista irronneita lehtiä? Entä satavuotiaan tammen vartioima hiekkatie mutkineen, rauhoittava taulumainen maalaismaisema, joka toimistoni ikkunasta pitäisi avautua?
Toimistonurkkaukseni on koulun kaikista tiloista kaikkein keskeneräisin. Sillä alueella on vielä pakkelointia ja hiomistakin tiedossa. Hurraa, ei kun koppiin vaan ja työn iloa!
3 kommenttia:
Tsemppiä työn vääntöön! Jostain syystä toi sisustaminen ja kaikki muu mukava/pakollinen tahtoo voittaa mullakin kun pitäis vääntäytyä koneelle oikein työntouhuun. Työhuoneen pitäis olla sellanen, että se houkuttelee sisään ja inspiroi sopivasti, muttei yhtään liikaa, ettei eksy luovuuden sivupoluille :)
Työn iloa :)
Mun miehen toimisto on aina sen näköinen että on remonttia vailla. En millään pysty ymmäsrtämään millä sieltä voi aina löytää kulloinkin tarvittavan paperin :D
Kopin ankeus vain pistää hommiin vauhtia! Nimittäin, jos koppi olisi miellyttävä työn teolle, et ehkä koskaan pääsisi sieltä pois.
Joten tsemppiä vaan, kyllä niitä lentäviä lehtiäkin pääset vielä ihailemaan.
Lähetä kommentti