sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Tupa vai mikä se nyt oli


Perinteitä sen enempää vaalimatta, kotimme tunnusomaisimmaksi piirteeksi on nousemassa tupa, nykyaikaisena versiona käsittäen eteisaulan, toimistonurkkauksen, olohuoneen, ruokahuoneen ja keittiön; siis käytännöllisesti katsoen kaikki ne huoneet, joissa sattuu ja tapahtuu, lukuun ottamatta nukkumista ja hygieniaan liittyvää toimintaa. Erilaiset kynnykset ja korokkeet olivat tehdä visiosta selvää jälkeä. 


Mutta eivät ne tehneet. Lattiapinnoitetta purettiin ongelmakohdista ja alta paljastui vieläkin epätasaisempi, huonokuntoinen lankkulattia. Purkukohtia paikkailtiin kovalevyillä ja päälle laitettiin laasti. Lopputulos on näennäisen tasainen, rukoilkaamme, riittävä. Kynnyksetön, yhtenäinen tupatyyppinen, ei yhtä selittävää sanaa, jolla määritellä kyseistä tilaa, odottaa lattialleen laminaattia. Ehkä joskus 50 vuoden kuluttua laminaatistakin sanotaan, että perinteistä laminaattia.


2 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Meillä lankut maalataan, ne kun on vielä kunnostamisen arvoiset. Tosin tupa on nyt sitten ensimmäinen lattia jossa on lahoakin. Johtuen siitä että siellä on lotrattu vedellä jo ennen vesijohtoja. Onneksi nyt näyttäisi siltä, että paikkakohdat jää kalusteiden alle.
Ihana nähdä tuo teidän "tupa" sitten valmiina :)

Katariina kirjoitti...

Hei, kiinnostava blogi sinulla! Kodistanne tulee varmasti ihana! Jään seurailemaan.. :)