Aurausmerkkien ilmaantuminen teiden varsille on melko varma talven merkki. Vaikka tajuaahan vuodenajan muuttumisen ilman aurausmerkkejä ja almanakkaakin. Ilmanala on muuttunut. Kylmähän tuo on.
Minäkin askartelin oranssit kepit pihatien varteen vielä kun maa oli sula. Rautakanki sujahti märkään saveen melkein liiankin hyvin. Kymmensenttisen reijän pohja täyttyi heti vedellä. Niin on maa märkä.
Heti kun otin haravan esiin, alkoi satamaan. Ajattelin että satakoon sitten ja aloitin askareeni siitäkin huolimatta. Piha on hyvää vauhtia hautautumassa lehtiin, kun niitä parempia, rapeita, aurinkoisia syyspäiviä, sopivia haravointiin on odoteltu. Eikä niitä koskaan ole tullut. Pienemmillä lehdillä nyt niin väliä olekkaan. Niitä voi haravoida keväälläkin, tai sitä mitä niistä siinä vaiheessa vielä jäljellä on. Vaahteran isot lehdet olisi kyllä hyvä saada pois nurmikkoa tukahduttamasta.
Vaahteran lehtiä onkin mukava haravoida. Vastoin kuin muista pienemmistä lehdistä, niistä muodostuu pienellä vaivalla iso kasa ja työ tuntuu edistyvän tavallista nopeammin.
Vaahtera on ihana puu. Mun lemppari ihan.
3 kommenttia:
Vaahtera on myös minun ykkössuosikki kaikista puista. Kakkosena tulee tammi. Meillä kasvaa valitettavasti vain koivuja.
Voi kun sais itsekin nuo lehdet tuosta etupihalta edes pois. Oon koko viikon ollut josko nyt !? hmmm.. en mä jaksa ja huomenna taitaa sitä lunta tupruttaa. Kyllähän se lumi sulaa kumminkin vielä pois ja sitten toimin :)
Niimpä se lumi tosiaan tuli ja haravointipuuhat keskeytyivät. Vielä olisi ne sadat kukkasipulitkin laittamatta maahan... !
Lähetä kommentti