Pyhäinpäivän viettämisen tärkein ja samalla ainoa toimenpide on hautausmaalla vierailu. Muistimme hautausmaalle päätyneitä tuttuja ja sukulaisia. Muualle haudattujen muistopaikassa ajattelimme viime kevättalvella haudattua mummoani.
Vaikka ei olisi ketään tuttua vainajaa muisteltavana, pyhäinpäivänä hautausmaalla käynti on kyllä ihana kokemus. Kymmenettuhannet haudoille asetellut kynttilät mustassa marraskuun illassa muodostavat näkymän, joka tunnelmallisuudessaan ja kauneudessaan vetää vertoja vaikka mökkirannan aurongonlaskulle. Nykyajan yltäkylläinen led-valomaailma kaikenlaisine väreineen ja vilkkumisineen ei ihmistä enää paljoa hetkauta. On niitä kakenlaisia valovirityksiä jo nähty. Siksi aito tuli ja raukeasti palava steariini pehmeine valoineen on niin kaunis. Sellaista kun ei enää paljon näe.
Alkukantaista tunnelmaa korosti hautausmaalle laskeutunut sumu. Kynttilöiden valo oli samannäköinen kuin piirrustuksessa, jossa kynttilän sydämessä palavan liekin ympärille piirretään ympyrän muotoinen valokehä.
Paluumatkalla sumu sakeni ja näkyvyys oli muutaman metrin luokkaa. Ei tiennyt olisiko ollut parempi pitää autossa lyhyitä vai pitkiä valoja. Lyhyillä tuskin näki mitään, pitkillä näki pelkkää valkoista sumua. Köröttelin autolla kahtakymppiä ja missasin tienhaaran josta olisi pitänyt kotiin kääntyä. Uskonpuute oikealla tiellä olemisesta iski monta kertaa. Olihan se jännää ja niin a-a-a-a-aavemaista !
 |
| Pyhäinpäivä |
 |
| Halloween |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti