Kävelin lapsen kanssa metsään ja etsimme etelärinteeltä sulan aurinkopaikan. Siellä oli kumara kivi, jolla kasvoi pehmeää sammalta ja kanto, joka kutsui istumaan. Pälvellä kuuntelimme hangen hauskaa rapinaa, joka syntyy siitä kun aurinko sulattaa lunta; vähän kuin kuiske, josta erottuu vain s-kirjaimia.
Hieno hetki metsässä. Tuoksui keväältä. Joku huhuili kauempana, pöllö vai mikä. Lapsi kysyi montako lintua äiti kuulet ja kuulin kuusi erilaista, lapsi kuuli seitsemän.
Kävelimme takaisin ja kiersimme koulun taakse rinteelle, johon aurinko oli paistanut koko päivän ja jossa maa oli monin paikoin sulanut. Ennenaikaisesti etsimme ensimmäisiä leskenlehtiä, vaikka emme edes tienneet kasvoiko kyseisellä paikalla niitä muutenkaan. Sieltä lapsi poimi hanskaansa sinivuokon lehtiä, kiikutti ne leikkimökkiinsä ja valmisti niistä hiekkasangossa metsäretkeläisille hyvää soppaa.
3 kommenttia:
Pälviä, kuulostaa hyvältä. Täällä ei vielä ole, keskiviikkona satoi vielä 10cm lisää lunta...
Ihan mielettmän hieno tuo rakennus tältä puolelta! Mitä kellarissa on?
Katja, jospa viikonloppu toisi teillekkin pälven. Täällä odotellaan pälvien isonemista!
Leena, alakerrassa on pesutilat, pyykin pesu, pieni liikuntasali ja entisessä ruokala-keittiössä muusikon työtiloja. Alakerrassa kaikki on alkuperäisessä tilassaan, tarttis tehdä siellä jotain... katsotaan nyt mitä kevät tuo tullessaan...
Lähetä kommentti