maanantai 14. maaliskuuta 2011

D-vitamiini coctail


Kun aurinkoa ja lämpöä ei ollut kotimaassa saatavana, oli lähdettävä meren taakse, eteläisille rannoille niitä etsimään. Pakoilimme helmikuun paukkupakkasia miellyttävissä olosuhteissa ja kiittelimme onneamme nimenomaan ajoituksen suhteen. Vielä muutama hetki kotiin paluunkin jälkeen aurinkokylvyt tuoksuivat ihoilla. Epäselväksi ei kalpean kansan kanssaihmisille ole jäänyt näiden auringon paahtamien pelkurimainen pako pakkasesta. Olemme ruskeine ja pisamaisine naamoinemme kuin mitäkin pahaisia käveleviä lomamatkaesitteitä!



Ajattelin lievittää ihanan rantamme myöhemmin Suomessa aiheuttamaa erotuskaa ottamalla sieltä mukaan pienen pussillisen hiekkaa. Pehmeiden hiekkakiteiden sekaan livahti sattumiksi mukaan muutama kuivunut levän riutale, valkoisia simpukankuoren paloja ja  rakkaita muistoja huolettomasta rantaelämästä.
Pussin sisältö on nyt lasimaljakossa keittiön pöydällä perheen jäsenten hipellettävänä.  Heti alkuun on kuitenkin käynyt ilmi, että erotuskan lievittämisen sijaan tuliainen pikemminkin lietsoo sitä! Arkeen paluu on ollut vaikeaa ja haikeaa.


6 kommenttia:

Sirkku kirjoitti...

Olipa huojentavaa kuulla, ettei talvi teitä tainnuttanut, vaan entistäkin elinvoimaisempana siellä kevättä kohti kurkotellaan.
Varmasti teki tuollainen loma hyvää ja voin taata, että mistään poikkeuksellisen nautinnollisesta ette jääneet paitsi koto-Suomen vanhanajan helmikuusta.
(lomakuulumisia jaksetaan katsella&lukea jatkossakin)

Saila kirjoitti...

Ooo, mikä syys blogin hiljaisuuteen! Kateellisena luen tällasia postauksia, jatkahan samaan linjaan vaan niin matkakuume kasvaa laajalti muuallakin kuin siellä teillä!

Jaana kirjoitti...

Parasta D-vitamiinia!!
Ens sunnuntaina pitäis lähteä itsekin sitä hakemaan sieltä missä aina aurinko paistaa :)

Johanna kirjoitti...

Teillä on kaunis persoonallinen koti. Ihania ratkaisuja olette remontoinnin aikana tehneet. Matkakuumetta täälläkin ilmassa, jospa sitä syksyllä johonkin suuntaisi.

Maltze kirjoitti...

Ooo ihanaa, olet palannut kevätauringon keralla blogillesi! Helmikuun pakkaset oli taatusti helppo vaihtaa auringon hellimiin hetkiin kaukomailla - miten nerokasta. Mutta onneksi et meitä ihan tyystin hylännyt, vaan saamme jatkossakin seurata koulun kuulumisia. Oikein odotan kevään etenemistä tulevissa postauksissasi...

KARHIN KOULU kirjoitti...

Voi, ompa minulla jo ollut ikävä bloggaamista! Ja oli kyllä mukava tulla takaisin kun kevätaurinko jo hymyilee!