Hikiä tour

Lähdin tytön kanssa tutkimusretkelle Hikiän keskustaan, joka näytti levittäytyneen varsin epämääräisesti yhden tien varrelle, useamman kilometrin mittaiselle pätkälle.  Positiivista oli, että pääväylillä kevyttäkin liikennettä hemmotellaan päällysteellä ja katuvaloilla. Ne tuntuvat kovin ylellisiltä Karhinkulman nimismiehen kiharoihin jo tottuneelle.

Yksi pieni, mutta suositun oloinen kauppa, lienee keskustan helmi. Kaupalla on Facebookissa sivut ja seinäkeskustelu näyttää olevan melko vilkasta. Tykkääjiä on toistasataa, tietenkin olen yksi heistä.

Wikipedia valistaa tiedonjanoista, että Hikiä on yksi Hausjärven kolmesta kylästä, asukkaita reilut 1100 ja etelä-suomalaisissa sanonnoissa periferisyyden ilmentymä. Urbaanisanakirjassa takahikiä selitetään tuntemattomaksi, kaukaiseksi paikaksi.
Ehkä joskus Hikiälle on kulkenut vain joku yksi ja ainoa mutkainen kärrytie hämyisessä hämäläiskorvessa ja vaikeapääsyisyytensä vuoksi on kaukaiseksi manattu. Karttaa kun katsoo, niin sijaintihan on hyvinkin keskeinen.

Miniatyyrisellä keskustakierroksellamme uusi moderni ala-aste ei jäänyt huomaamatta. Koulu on kuin uusi yritys purkaa takahikisyyden leimaa, huuto nykyaikaisuuden puolesta. Paljoa muuta uutta emme nähneet. Metsiköiden suojissa on kyllä useitakin omakotitalojen täyttämiä asuinaluetta eri vuosikymmeniltä, tiedän, koska googlemapitin. Meidänkin lähelle on vastikään kaavoitettu uusi asuinalue, johon on tänä kesänä muutama uusi mökki jo noussutkin.

Hikiän keskustan nykyarkkitehtooninen lippulaiva, Eskon koulu, ottaa syksyllä vastaan Hausjärvellä viiden lakkautetun ala-asteen oppilaat ja opettajat, myös Karhin koulun entiset. Ja viidesluokkalaisen poikamme.

Komea rautatieasemarakennus on vuosia sitten tietääkseni myyty yksityiselle ja radan varressa onkin pelkkä pysäkki. Henkilöjunia kyllä kulkee peräti tunnin välen suuntaansa, tavarajunia ehkä enemmän.

Vanha puukirkko ja hautausmaa sijaitsevat jossain kauempana keskustatien alku- tai loppupäässä, tiedä sitten miten päin tietä tulkitaan. Hikiän päiväkotiin käytiinkin jo aikaisemmin tutustumassa tyttären saatua sinne tarhapaikan. Postikin lienee jossain, ei nähty.

Valokuvausvälineistö ei ollut keskustakierroksella mukana. Hikiäläismaiseman yksityiskohdat joutuu lukija nyt raporttini perusteella itse kuvittelemaan. Sen sijaan kännykässäni oli vielä sen verran tilaa, että napsaisin yllä olevan kuvan iltauintireissultamme Hausjärven kunnan tunnelmalliselta uimarannalta. Sinne ei ole meiltä monenkaan kilometrin matka, mutta sijaitsee todellisessa takahikiässä.