lauantai 29. toukokuuta 2010

Tapahtui kun lumi oli vielä maassa...



Elämä on seikkailu, täynnä haasteita! Toisinaan on hauskaa haastaa vähän isommin, kaasuttaa kovempaa, jopa riskeerata, seikkailla oikein kunnolla; niin kuin nyt!

Karhin koulu on meidän nelihenkiselle perheellemme haasteista varmaan yksi isoimmasta päästä. Emme kuitenkaan miettineet minuuttiakaan kauempaa tarttuakko toimeen vai ei; ensi hetkestä olimme tarmoa ja suunnitelmia täynnä.   -Turha pilata iloa ajattelemalla liikaa megalomaanisia ylläpito- tai remontointikustannuksia, ne nimittäin vain ovat ja ne voitamme, se olkoon mottomme!



Kliseisesti, se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Ajaessani ensi kertaa katsomaan Karhin koulua ja nähtyäni sen peltoaukean poikki korkealla töyräällä isojen, vanhojen puiden katveessa, punaisen katon korkealla kuin pilvissä, olin ajaa autoni ojaan. Poukkoilin kuoppaisella hiekkatiellä ihastuksesta hengästyneenä ja mutisin hämmästyksen sanoja. Lumous ei kadonnut myöhemminkään vaikka asuntoesittelyissä sisätilat paljastuivat tavanomaisiksi luokkahuoneiksi ja koulun käytäviksi, sillä talon henki, karma, jingit, jangit ja ties mitkä, olivat omieni kanssa kohdallaan. Tämä se on, meidän koti, varmasti on!

 











Ei kommentteja: