torstai 24. tammikuuta 2013

Lenkille mars!

Kävelä läpsyttelin lenkkitossuineni kuntosalin juoksumatolla. Vauhti ei päätä huimannut, semmoinen neljä tai viisi kilometriä tunnissa oli vauhti. Juoksumaton kuminen liukuhihna suhisi tasaisesti ja elektoninen näyttö mittasi kävelylenkin tehokkuuden kalorin tarkkuudella. Samalta näytöltä saattoi eri nappuloita painamalla seurata muitakin kuntoilijaa kiinnostavia yksityiskohtia, kuten tehokkuutta, aikaa ja matkaa. Itseään saattoi tasaisen kävelyn lomassa viihdyttää myös katsomalla kuntosalin seiniin kiinnitetyiltä  ruuduilta erilaisia televisio-ohjelmia. Yhdestä  tuli ruanlaittoa, toisesta joku saippuasarja ja kolmannesta uutiset. Kaijuttimet jumpsuttivat lakkaamatta konemusaa ja kanssakuntoilijat junnasivat hiki päässä mitä moninaisimmissa laitteissa.
Yhtäkkiä kuntosalin ikkunasta heijastui satunnainen auringon säde silmääni.  Juoksumatolla tamppaaminen alkoi tuntua tyhmältä. Olinko kylmänarkana mennyt jo liian pitkälle ulkona olemisen välttelemisessä? Kuntosalista ei muutoin viihdyttävästä ympäristöstä ja suotuisasta huonelämpötilasta huolimatta ollut korvikkeeksi ulkoiluelämykselle, jollainen kunnon kävelylenkkiin  niin olennaisesti liittyy. Siksi puin tänään tuplakalsarit, kahdet lapaset ja korvaläpällisen karvalakin, ja lähdin kävelylenkille ulos! 
Lumi narisi tossun alla, hiutaleet kimmelsivät timantteina hangella ja puiden varjot kaatuivat niin sinisinä pelloille ja lenkkipolulle. Jossain kohtaa seurasin ilvestä ja myöhemmin kuuta. Sitten tulikin jo pimeää, mutta silloin olin jo kotona.


2 kommenttia:

Sanna kirjoitti...

Niin sitä pitää! Kyllä "oikea liikunta" aina minun mielestä voittaa kuntosalin. Makuasia tosin ;-) Nätit oli sulla maisemat!

Anonyymi kirjoitti...

Voisit varmasti nähdä intoa työhön kirjoittaa. Maailma toivoo vieläkin intohimoinen kirjailijoita kuten sinä, jotka eivät pelkää sanoa miten he uskovat. Noudata aina sydämesi.