Kuumemittari näyttää normaalia ruumiinlämpötilaa, mutta olo on kuumeinen. Viime päivien huhkiminen viileässä syysilmassa raivaussahalla ropseja kaadellessa on kostautunut. Avainasemassa on tietenkin ollut kevyehkö pukeutuminen ja liian positiivinen asenne tarkenemisen suhteen.
Istuskelen onnettomana työpöydän ääressä katselemassa keltaista pikku-metsääni. Auringonpaiste on kuitenkin huijausta; ulkona tuulee kipakasti pohjoisesta; Jäämereltä, eikä puolikuntoisella metsänhoitajalla ole sinne senkään takia asiaa.
Talon toisella puolella takapihapellolla, on maanviljelijä aloittanut syyskynnön. Kullankeltainen sänki kääntyy pehmeän näköisesti suklaanruskeaksi kyntövaoiksi. Maisemaan on tulossa pitempi aikainen muutos, joka vaihtelee seuraavan puolen vuoden aikana tämän ja lumen peittämän pellon välillä.
Tapettimies aloittaa urakkansa huomenna. Ensimmäinen kohde on tämä eteisaulan ikkunaseinä.
Odottavan aika oli pitkä, muttei sentään onneksi loputon.
3 kommenttia:
Mukava, että saatte paperit seinille pitkän odotuksen jälkeen. On raskasta asua keskeneräisessä! Tai toisaalta siihen kyllä tottuu vaarallisesti.. sitten ei enään huomaa rempallaan olevia paikkoja.. Ja siitähän seuraa se, että ei saa enään juuri mitään aikaiseksi! Itsellä ainakin tulee remontin loppumetreillä aina lopahdus, ei jaksa, eikä välitä! ps: Se traktorimies pellolla on isännän renki!
Niimpä, totta tuo huomio tottumisesta. Tämä ilmiö on vaarallisesti hivuttautumassa tähän osoitteeseen.
Rengin touhuja on ollut kiva seurailla ikkunasta. Että olenkin rakastunut tuohon peltonäkymään ja siihen miten se alati on muuttuva! Kamerani käy kuumana varsinkin siitä punaisesta ladosta; jos sallitte!
On varmasti mukava paasta aloittamaan. Mikaan ei ole niin kurjaa kuin etta suunnitelmat ovat valmiina toteuttamista vaille valmiina. Hinku on kova nahda valmis tulos. Ihanat maisemat tyopoytasi takaa! Siina sielu lepaa.
Lähetä kommentti