Lähes kaikki liikenevä vapaa-aika on tavalla tai toisella huvenut mehiläisaiheisiin puuhasteluihin. Innostus istuttaa puutarhaan vadelmia oli sekin mehiläisten innoittama. Vadelma on eräs hunajantuotannon pääsatokasveja, sanotaan mehiläistenhoito-oppaassa. Toisaalta säät ovat olleet sateisia ja ennalta-arvaamattomia talon kellarikerroksen rapatun ulkoseinän, eräänlaisen kivijalan lisäkkeen, maalaamisen jatkamiselle. Aikaisemmin keväällähän ehätin maalata sen noin puoliväliin. Vapaa-aikani olen siis varsin hyvillä mielin voinut kuluttaa mehiläisten tarkkailuun ja hoito-oppaiden lukemiseen.
Tänään oli sikäli historiallinen päivä mehiläistenhoitourallani, että avasin mehiläispesäni ensimmäistä kertaa. Aloittelija on kokematon tai tottumaton henkilö, joku joka ei ole paljoa tehnyt kyseistä asiaa (lähde: Wictionary). Mehiläistenkäsittelijänä, -hoitajana puhumattakaan, olen joku aloittelijaakin alhaisempi, joku joka ei ole tehnyt kyseistä asiaa lainkaan tai ei ole koskaan edes ajatellut tekevänsä.
Pelkästään tulen syttymään saaminen savustimeen oli työn takana. Pesällä olin niin jännittynyt, etten pystynyt kunnolla keskittymään. Mehiläisiä pörräsi pilven lailla ympärillä. Kaikki ylös nostelemani kakut olivat tuhansien mehiläisten peittämiä. Savustimella ei tuntunut olevan mitään virkaa.
Jännitys kymmenientuhansien mehiläisten ensikohtaamisesta vei huomion asioista, joita olin alunperin tullut tarkkailemaan. Miltä hunaja näyttää, entä munat ja toukat, ja ennen kaikkea missä kuningatar on. Näpersin pesällä yli puoli tuntia oppimatta siitä mitään. Mehiläisten pörräämiseen ja kaikkialle tungeksimiseen kuitenkin jotenkin totuin ja tunsin oloni lopulta rauhalliseksi ja turvalliseksi valkoisessa mehiläishoitajan puvussa. Minua ei pistetty, selvisin vammoitta. Olisinko tämän kokemuksen siivittämänä nyt parantanut asemiani aloittelijaksi?
9 kommenttia:
Olet sää vaan rohkee täti, mä oon mielenkiinnolla seurannu tätä sun hunajafarmari hommaa ja lupaa seurata jatkossakin. Tsemppiä sulle :)
Huuu, oikein pelotti lukea tätä postausta että pistivätkö sinua. No mutta sinähän olet jo ammattilainen kun noin hyvin meni eka kerta:)
Voi apua ja hui! :o Ei taitaisi olla musta samaan...
Istuttelin muuten juuri aitohunajakukkaa maalle kun on kuulemma maanparannuskasvi ja kuten nimestäkin voi päätellä, se on mehilaisten suosiossa.
Saanko kysyä mistä niitä valkoisia mahiläishoitajan pukuja voi ostaa ja mitä sellainen maksaa? Olen miettinyt, pärjäisikö sellaisen kanssa mustikkametsässä itikoita ja hirvikärpäsiä vastaan.
Toiset hyppää laskovarjohyppyjä, toiset alkavat tarhaamaan mehiläisiä. Kaikkea jännää sitä pitää välillä tehdä.
Katja, mustikkametsään vois ostaa pelkän sen mehiläishoitajan hattu/kypärä osan. Se on hyvä, ei ole verkko silmillä. En kyllä osaa sanoa onko verkon reiät hyttyselle ja varsinkin hirvikärpäselle liian isoja? hirvikärpänenhän kömpii melkein mihin ja mistä tahansa! Täytyypä tutkia asia. Koko puku on aika kallis. Mehiläisten hoitotarvikkeita myy netissä tuossa meidän naapurissa kiven heiton päässä Lahtisen Vahavalimo, tai Mesimestarit tai Hunajayhtymä. Ja monet muut, googlettamalla löytyy. Ainakaan Lahtisella ei ole nettisivuilla kaikkea mitä niillä on myymälässä, kannattaa varmaan soittaa ja kysyä.
KATJA, unohdin mainita että puku maksaa kuuskymppiä. Vastaavasti pelkkä kypärä parikymppiä ja verkko joku viistoista.
Minulta on voinut jäädä joitakin sun mehiläisjuttuja näkemättä, mutta se pitää kysyä, oletko selvinnyt pesäpuuhiin asti niitä mehiläiskasvatuskirjoja lukemalla? Lainasin ne kirjat joskus kirjastoautolta, luin ja totesin, että en kyllä noiden avulla osaisi pönttöä pystyyn laittaa.
Mehiläistenkasvatuksesta olen kyllä sitä mieltä, että kellä on mökki ja maata, pitäisi kyllä myös olla omat mehiläisetkin.
Mielenkiinnolla luemme mehiläisjuttuja jatkossakin.
Sirkku, tuskin olisin ilman kurssitukea alkanut tähän mehiläishommaan. Olen käynyt vasta yhdellä kurssituntirupeamalla, joten vähän heppoisin eväin olen oman pesäni kanssa liikkeellä. Puolentoista viikon kuluttua on toinen kurssipäivä ja heinä-elokuussa loput. Kyllä mehiläisjutut on melkein nähtävä käytännössä, kirjasta luettuna kylmiltään ei tajua kyllä yhtikäs mitään. Tai minä en ainakaan. vähän kun on jotain pohjaa, alkaa kirjatietokin uppoamaan.
Oliko kurssilla kuinka monta osallistujaa ja kuinka moni heistä ryhtyi heti asialle ja uutta pesää laittamaan?
Lähetä kommentti