Ostin tutulta mehiläistarhaajalta mehiläispesän. Suriseva loota kuljetettiin keikka-auton tavaratilassa soitinkoteloiden keskellä. Se sulautui sinne niin hyvin, että ensi silmäyksellä olisi saattanut arvella laatikon sisältävän jotain piuhoja, mikkejä tai vaikka haitarin.
Yllättävästä muutosta hämmentyneet mehiläiset tungeksivat pari päivää lentoaukon ympärillä ja aluksi näytti siltä, että porukka oli lähdössä parveilemaan. Mehiläistarhaaja kävi tänään tuomassa pesään uuden kesälaatikon lisätilaksi. Aloittelijaa neuvottiin olemaan ihan rauhassa, sillä menisi vielä jonkun aikaa ennen kuin mehiläiset olisivaat suorittaneet suunnistuslentonsa ja kotiutuneet uuteen pesäpaikkaansa. Minä jo kiiruhdin ajattelemaan, että mehiläisyhdyskunta olisi mielenosoutuksellisesti lähdössä lipettiin.
En ole vielä itse käynyt kopeloimassa pesällä, vaikka ostinkin jo hienon valkoisen mehiläishoitajan teletappipuvun, savustimen ja kaikki tarvittavat releet. Kotiutukoon mehiläisporukka ensin ja kasvakoon oma rohkeuteni. Aloitin harrastuksen tutummista puuhista; maalailin uusia pesäosastoja, joita kesän aikana lisättäisiin sitä mukaa kun hunajan tuotanto etenisi. Osastojen väri saattaa kummastuttaa tai peräti kauhistuttaa perinteikkäitä mehiläishoitajia, sillä maalasin ne vaaleanpunaisiksi. Näen mielessäni kymmenpesäisen, vaaleanpunaisista torneista muodostuvan mehiläistarhan. Tämä mielikuva on päämääräni. Pinkin pesän hunajaa. Varmaan erityistä.
4 kommenttia:
Oijoi, minun rohkeus ei olisi riittänyt! Ehdottomasti kerrot miten jatko surinalaatikon kanssa sujuu.
Hienoa, että joku pystyy tuohon :) *..itse pistiäiskammoinen*
WAU !! Karhin koulun surina ja pörinä taitaa kohta kantautua näille kulmille asti :) Jännää täytyy sanoa..Olettehan jo antaneet nimen kyseiselle pesälle?! Olen täällä uteliaana kuulemaan lisää uusista tontin valtaajista!!
Vaude! Hienoa:) Oma hunaja maistuu varmasti ihan mahtavalta..
Lähetä kommentti