Oma kehu haisee, ojennetaan tutussa vanhassa hokemassa. Entisaikojen yltiöpäisen nöyryyden ja itsensä vähättelemisen kahleesta vapautunut nykyihminen ilmaisee itseään estottomasti ja vailla häpeän tunnetta. Hän jatkaa hokemaa sivulauseella, vaan haiskoon.
Sijoittaisin itseni näiden vastakkaisten ilmaisumuotojen puoliväliin. En ole hyvä haistattelemaan, vaikka toisaalta en osaa olla hiljaakaan.
Karhin koulu ja minä olemme mukana Kariston uuden vuosikirjasarjan juuri julkaistussa ensimmäisessä osassa Puutarhamaailma 2012.
Kirjassa olen itseäni taitavammassa ja kokeneemmassa joukossa. Tästäkin syystä on sanottava, tämä kehu ennen kaikkea tuoksuu.
6 kommenttia:
Kyllä tuosta omankehunhajut on kaukana: kuinkas muuten asiasta tietäisimme? Kiitos, kun kerroit.
Itseään saa aina tuoda terveesti esiin;-)
Tästä kirjasta on arvostelu blogissani. (Tämäkin on kai itsensä nostamista;-)
Olisko tässä kirjassa paitsi rikas sisältö myös tämän vuoden puutarhakirjojen paras kansi...
Sari, mun kommentti tuli kahteen kertaan.
Kuule, jos menet blogisi asetuksiin, saat poistettua nuo kaksinkertaiset kirjainhäkkyrävarmennukset. Kun minulla oli vielä ne, sain kuulla, että muutamat eivät enää kommentoi ellen niitä poista. Minä sain ne pois yhdellä klikkauksella ja silti sain pidettyä komenttivalvonnan. Nyt jälleen yritän saada noista häkkyröistä selvää...
Leena, sulla on kiva blogi, kiitos siitä!
Jee, päivityksiä! Eikä toi mikään omakehu ollut, täyttä infoahan se ;)
Lähetä kommentti