Eteiskäytävällä on vanha roskalavalta pelastettu vihreä nojatuoli, jolla rutiininomaisesti juopottelen aamun ensimmäisen kahvini. Nojatuolin vieressä on on niin ikään kaatopaikkatuomiosta täpärästi pelastunut polkuompelukoneen pöytä.
Koska en ole käsityöihmisiä, itse ompelukoneen puuttuminen ei ollut ongelma ja niimpä vajaavaisesta laitoksesta tuli sittemmin kahvileipä- ja viherkasvipöytä. Jänittävin ominaisuus piilee pöydän alla, jossa toimiva polkumekanismi houkuttelee turhan päiväisesti vemputtamaan. Mieluiten vimmatusti.
Koska en ole käsityöihmisiä, itse ompelukoneen puuttuminen ei ollut ongelma ja niimpä vajaavaisesta laitoksesta tuli sittemmin kahvileipä- ja viherkasvipöytä. Jänittävin ominaisuus piilee pöydän alla, jossa toimiva polkumekanismi houkuttelee turhan päiväisesti vemputtamaan. Mieluiten vimmatusti.
Asiani ei varsinaisesti liitynyt aamukahvituoliini eikä jännään pöytään, vaan strategiaan selviytyä takatalvesta. Menin nimittäin maalikauppaan ja ostin punaista maalia.
 | |
| Tuo Ikean 2,95 maksava pöytälamppu on nyt kyllä varsinainen sisustusmoka! Lupaan etsiä tilalle jotain sopivampaa! |
4 kommenttia:
Tuskin olisit voinut parempaa selviytymiskeinoa keksiä. Oikein vaikuttava seinä!
Energiapommi!
Hyvältä näyttää.
Tuo " sisustusmokalamppu" on myös meillä. Ulkomuodostaan huolimatta en suostu siitä luopumaan,sillä se on pelastanut jo kaksi talvea. Harvinaisen tehokas noin pieneksi lampuksi.
Kaunis talo teillä ja uskomaton muutos koulusta kodiksi.
loviisa, totta, sisustusmokalamppu on kyllä hyvä. Ehken luovukkaan siitä. Ehkä ostan toisenkin, sen mustan tai kenties punaisen. Punainen punaisen seinän pariksi! !!!
Lähetä kommentti