Sää oli taas harmaa ja vähän viileä. Mieli oli apea ja tunnelma lannistunut. Ihan kuin kevät ei tänä vuonna tulisikaan.
Ajelin kaupasta kotiin päin. Harmaantuneen lumen reunustama pölyinen tie kiemurteli kalpean maiseman halki. Kuollut näkymä herätti kysymyksen omastakin olemassaolosta.
Sitten se tapahtui! Silmäkulmassa vilahti keltaista!
Auto kriiks seis, pikaparkkeeraus tien reunaan, kameralaukku olalle ja ryminällä ulos. Ojanpientareelle oli tullut kevät leskenlehtien muodossa. Olin ihan hulluna!
2 kommenttia:
Ooohh ihanaa se on kevät jos Leskenlehtiä näit. Itse en ole nähnyt kuin sinivuokkaoja tässä omassa pihassa Tapiolassa. On ollut harmaata ja koleaa, tulis jo aurinko ja lämmin ilma!!
Sinivuokkojako? Mmm, täytyy mennä tutkimaan tuota rinnettä talon sivustalla; siellä oli viime keväänä vuokkoja, oliskohan nytkin jo... Kevään odotusta Maiju! :)
Lähetä kommentti