keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Hiljainen hetki


Yöllä oli joku taikonut maailmamme pumpuliksi. Yöllä oli taas satanut lunta, paljon. Lumen tehokkaasti äänieristämä piha oli hiljainen, kuollut, mutta kaunis. Pihapiiri oli muuttunut suojaisaksi piilopaikkaksi kuin kesällä konsanaan; silloin kun puiden lehdet estävät näkyvyyden pelloille ja naapuripihoille, kun oma suurten puiden ympäröimä piha on kuin salainen autio saari kaukana kaikesta ja kaikista.  

Pihalla oli niin hiljaista, että mieleni teki melkein nipistää itseäni saadakseni tietää olinko elossa vai unessa. Seistä törötin pehmoisessa lumessa kuuntelemassa, josko tuuli olisi narisuttanut vanhan koivun kohta irtoavaa lahoa oksaa, tai varis lausunut päivän mietelauseen näköalakuusestaan, tai naapurin kissa kahistellut pensaikossa saalistaessaan myyriä, mutta ei, en kuullut edes omaa hengitystä!

Äänettömyys kerjäsi tulla rikotuksi ja niin tartuin lumikolaan, joka rotisi ilkeästi lumen peittämällä  jäätyneellä pihalla. Sitten kaukana haukahti koira, lentokone ylitti taivaan kannen, tiellä hurjasteli mopo, kauempaa kylältä kuului moottorisahan äkäinen ärinä ja sisältä talostakin kantautui lasten mekastus. Siis elossa sittenkin. Edelleen.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei Karhin koulun asukkaat!
Loistava blogi, jonkin linkin kautta tänne eksyin - ja hyvä niin! Kävin heti kaikki vanhat jutut lukemassa - kirjoitat tosi hyvää tekstiä, napakkaa, sujuvaa ja hauskaa. Välissä on tarpeeksi (paljon) mielenkiintoista asiaa, niin kaiken haluaa lukea.

Hauska seurata remontin kulkua!

Mervi

KARHIN KOULU kirjoitti...

Mervi, tervetuloa ja nöyrä kiitos kehuista... Blogissa alkaa taas tapahtua enemmän keväällä, kun ulkopuolen korjaukset, maalaus ja pihan laitto alkavat. Nyt ollaan vähän niin kuin talviunessa ja säästöliekillä remontin ja kaiken muunkin suhteen.

Unknown kirjoitti...

Ihana aamuinen ja hiljainen hetki. Lumi voi taikoa pumpulisia hetkiä, jotka arki (onneksi?) sitten jyrää tavalla tai toisella.

Maaseutuasumisen hyviä puolia on hiljaisuus. Toisia se taitaa kuitenkin jopa hirvittää?!

Mukavaa loppuviikkoa!

KARHIN KOULU kirjoitti...

Anne, täytyy myöntää että välillä oikein kaipaa liikenteen rauhoittavaa taustamölyä. Nykyään on aina niiiin ihanaa käydä kaupungissa mölyterapiassa...! Oikeesti! Sopivina annoksina mölyä ja hiljaisuutta.

Seija kirjoitti...

Miellyttävän hetken maalasit sanoillasi :) Mä olen niin maalainen (vaikka kaupungissa asunkin), että esim. Helsingissä hotellissa en osaa nukkua, kun siellä rämisee autot kaiken yötä kaduilla :)

Jaana Kristiina kirjoitti...

Täältäpä löytyikin mielenkiintoinen blogi.Mukava päästä seuraamaan teidän remonttia ja kodin valmistumista:))
Ihana paikka!!!!