perjantai 10. syyskuuta 2010

Olipa kerran puutarhuri ja maalari


Puutarhuri ei ollut tänään vihainen. Sen huomasi heti aamulla kumman keveästä askeleesta ja hyminän kaltaisesta ääntelystä, joka johtui lähinnä laulutaidottomuudesta, ei huonotuulisuudesta.

Puutarhuri aloitti päivänsä käymällä puutarhalla. Tarkoitus oli hakea vain multaa, mutta minkäs puutarhuri luonnolleen voi; kassalla kävi ilmi, että ostoskärryissä oli mullan lisäksi seitsemän taas uudenlaista angervoa.


Etupiha


Myös maalarilla oli päivä alkanut hyvin. Poutainen lämmin syyspäivä ja etelästä puhaltava kiva tuuli enteilivät hyvää aidan maalaukselle. 

Hajuraon rakentaminen oli aikaisemmin vaarassa keskeytyä  sopivan pohjamaalatun laudan loppumisen takia. Nikkaroinnin ollessa niin hyvässä vaihdissa päätettiin korvikkeena käytettää  lähes samanlaista räystäslautaa. Se oli pohjamaalattu vain yhdeltä puolelta. Toinen puoli jäi maalarille urakaksi, jonka se sutaisi in no time.

Aidan takana on naapurin piha.

Aita kääntyy ison kuusen kohdalta ja polkua myöten pääsee piharakennukseemme.


Tattien ystävälle kuusen alta löytyisi aarteita.
Aidan viereen tulee kakkossisäänkäynti keittiöön ja kellarikerrokseen.
Mainittakoon, että sekä puutarhuri että maalari ovat yksi ja sama henkilö. Heidät erottaa toisitaan vain kulloinenkin työväline, pensseli tai pistolapio.  Jakautunut persoona sukkuloi päivän aikana myös muissakin rooleissa, kävi tekemässä ruokaa ja toimistotöitä, pyykkäsi ja pelasi lapsen kanssa muistipeliä.


Iltapäivällä puutarhuri -persoona päätti ennen istutustoimia hankkiutua eroon vanhasta ruusupensaasta suuren angervokasvuston vierestä. Mikä lie maatiaslajike olikaan; sitkeä, piikkinen ja maahan tiukasti juurtunut. Postotoimenpide oli tehdä selvää puutarhurin hyväntuulisuudesta, vaan ei tehnyt, karaistunut kun on.



Ruusupensaan ja sen oheella kasvaneiden nokkosten, pujojen ja muiden ei toivottujen kitkemisen jälkeen, pöheiköstä pulpahti esiin valtava kelottunut kanto;  puun hauta. Miksi lie joutunut kaadettavaksi, sairaus vai salama. 

Kaunis harmaa kanto ansaitsee tulla huomatuksi. Puutarhuri päätti muokata sen juureen penkin matalakasvuisille angervoille.

Viidakon uumenista ammentaa kaivomme vetensä.
Aidan viereen puutarhuri istutti köynöksen, joku angervo.
Etupihan keskusympyrään ilmaantui uusi taimi, joku angervo sekin.

Päivä pimeni illaksi aivan liian pian.

Maalarin jo nukkuessa, puutarhuri vielä suunnitteli istutuksia ja ajatteli angervoja.




3 kommenttia:

Hanne kirjoitti...

Hei! Ihana seurata teidän kouluprojektia=) Vanhat koulurakennukset on ihania, siinä sitä onkin sisustettavaa=)Aurinkoista syksyä ja remppaintoa täältä meiltä Punaisesta talosta maalta!

PikkuBertta kirjoitti...

Kyllä sitä välillä tuntuu että päivän aikana on ns."jokapaikanhöylä".Moneen paikkaan meidän äitien pitää keretä...kerkeisköhän miehet tekemään sen saman...ihana seurat teidän koulubrojektia..paljon olette jo saanut aikaan,mut varmaan paljon vielä tekemättä...

Ihania syysilmoja työntekoon:)

PirjopauliinaL kirjoitti...

No voihan angervo. Siellä on taas oltu reippaana, monessa eri lajissa :)
Hyvältä näyttää ja tulosta tulee.