Olen ehtinyt asua paikkakunnalla yli kaksi vuotta tutustumatta kylän mainioon pururataan. Edes uteliaisuus ei ole saanut minua jalkautumaan radalle, vaikka muuten tulee kyllä silloin tällöin sauvakäveltyä. Ei niin usein kuin pitäisi, mutta joskus nyt kumminkin.
Sillä aikaa kun lapsi oli liikuntakerhossa Eskon koulun jumppasalissa, vihdoinkin kävin sauvoineni kokeilemassa koulun takana olevassa maastossa kiemurtelevaa Hikiän latu -nimistä lenkkipolkua. Olinhan minäkin veroja maksavana kuntalaisena osallisena tämänkin kuntalaisedun ylläpidossa. Viimeistään näin vaalien alla on kansalaisen hyvä tutustua paikkakuntansa palveluihin.
Kieppi osottautui varsinaiseksi vuoristoradaksi. Se antoi huonokuntoiselle kunnon vastuksen ja haasteen polvivammaiselle. Ehdin tehdä kaksi kokonaista kierrosta ja kolmannella oikaisin. Kierrosten vähäinen määrä selittyi tietenkin sillä, että jäin pällistelemään maisemia ja alkavaa ruskaa.
1 kommentti:
Hieno lenkki. Minäkin kävin sauvomassa kun tyttäret tai poika oli omissa harrastuksissaan. Nyt on aikaa käydä enemmän ulkona niin ettei sen tarvitse rytmittyä lasten aikatauluihin kun ovat jo aikuisia.
Nykysin kyllä sauvominen on harvinaisempaa mutta sienestyksessä saa myös liikuntaa:)
Lähetä kommentti