Ja kukkuluuruu, täällä ollaan! Kesähän se on vierähtänyt viimeiselle kolmannekselle. Paljoa ei ole tullut tehtyä, mutta sentään jotain. Ainakin nurmikkoa on saanut ajella. Se on tykännyt sateista ja kasvaa tuuheana kuin karhun turkki. Olen kävellyt ruohonleikkurin perässä varmaan Suomen päästä päähän mittaisen matkan. Minulta kysyttäessä neuvoa nurmikon perustamisesta ja erityisesti sen kokoon liittyvistä asioista, vastaisin, että mielummin liian pieni kuin liian iso. Jos kuitenkin päätyy liian isoon, kannattaa budjetoida nurmikon perustuskuluihin myös kunnolliset raskaansarjan numikonhoitolaitteistot. Päältä ajettava ajoleikkuri kummittelee jo unissanikin.
Sain kuin sainkin talon takapuolen kellarikerroksen ulkoseinät maalattua. Maalia kului 25 litraa, aikaa muutama hassu tunti, kun työn makuun oikein pääsi. Kerran rankkasade keskeytti työt kahdeksi viikoksi, ja se oli se kerta, kun sade pesi vastamaalatun seinän metrin levyydeltä maahan. Muistoksi tapahtuneesta jäi samanlevyinen valkea raita kivijalkaan.
Lyhyetkin aurinkoiset hetken olen viettänyt uimaan oppineen kohta ekaluokkalaiseni kanssa Riihimäen mainiossa maauimalassa, joka toden totta on ollut tämän kesän pelastus. Minä en ole talviturkkiani vieläkään järven veteen heittänyt ja pelkäänpä jatkavani samalla turkilla aina ensi kesään.
Karhin koulun blogiin on klikkailtu sisään yli 100 000 kertaa! Mahtavaa ja kiitos siitä teille rakkaat!
 |
| Maali häämöttää kun viimeisiä maaleja viedään! |
 |
| Valmis, jee! |
 |
| Nurkasta on tippunut palanen. Jätin sen tahallani maalaamatta; kivan näköiset nuo punaiset tiilet jotka pilkottaa. |
 |
| Riihimäen maauimala ja vesitorni. |
10 kommenttia:
Johan on hieno lopputulos! sade on haitannut meilläkin maalaamista, ollaan pahasti jäljessä aikataulusta, mutta onhan noita tuleviakin kesiä.
Mä olen monet kerrat miettinyt kuka koulun nykyään omistaa ja sitten löysin blogisi. Ihanaa,että siellä asuu ihmisiä,jotka pitävät koulusta hyvää huolta, eivätkä anna sen rapistua :)
Tuo teidän talon kellarikerros on kuin pala jonkun linnan seinää. Niin upea ja komea, ikkunat ovat tosi kauniit. Kiva, että jätit tiilikolhun näkyviin.
Vau näyttääpä hyvältä teidän asunto nyt kun on nähty niin paljon vaivaa..Tää rouva lähtee etsimään punamulta maalia ja alkaa torpan maalaukseen :D t: SARA vanha torppa blogista (tää on nyt se mun uusi blogini) Aurinkoista viikonloppua teille kaikille !!!
Katja, meilläkin jäi takapihan puoleinen seinä maalaamatta. Vaikka ilmoja alkaisi ollakkin, enää ei taida jaksaa. Ensi vuonna.
Nanna, kiva kun löysit blogiin; oletko paikkakuntalaisia ja peräti käynyt Karhin koulua?
Susanna, kellarikerros on kyllä aika makee... Linnanneito pesee pyykkiä ensimmäisen kaari-ikkunan kohdalla, seuraavan kohdalla kulkee pienen käytävän kolmannen kaari-ikkunan luokse, jossa käy suihkulla. Seuraavat kolme ikkunaa onkin jumppasalin ikkunoita ja loput tavalliset kätkevät taakseen varastotiloja.
Sara, kirjauduin blogisi lukijaksi, mutta jostain syystä lukijoiden joukkoon ei tullut mun kuvaa! Se anonyymi sininen ukkelihahmo olen minä. Laitappa kuvia torpasta!
Helteistä loppukesää!
Sadetta on manailtu meidänkin vanhan kyläkoulumme ulkomaalauksen ikuisuustyömaalla, kun maalaus edistyy tuskastuttavan hitaasti. Jo toinen kesä vetelee viimeisiä helteitä, eikä kaaputus&maalaushomma ole vieläkään lähelläkään valmista. Kahden vuoden kesälomatviikot on jo uhrattu savotalle ja vasta 2/3 urakasta on valmista. Mutta jälki on upeaa!
Ja lohdutuksen sanaa sulle: sama ruohonleikkuriperspektiivi on tullut tutuksi täälläkin; päältäajettavan käyttö (vempelekin löytyisi lähipiiristä) on vain haave, sillä ruohikko on meillä niin muhkuraista, ettei isommalla pelillä pääse tekemään mitään ennenkuin pääsemme remppalistalla puutarhatöitten ja uuden nurmikon perustamisen kohdalle... Joten ajetaan ruohoa hyötyliikkumalla ja muistetaan nauttiakin välillä vanhoista ihanista pytingeistämme ja miljöistämme :)
Upeaa! Hyvältä näyttää. Voi kun onn kiva nähdä vanha koulu näin huollettuna. Kaikki ne vanhat muistot tunneista, ne välitunnit ja "jännät" paikat eri puolella koulua putkahtaa muistoista jälleen mieleen kun tätä idyllistä blogia selailee :))
Upeaa jälkeä. =) Talosta tulee ihan unelma. <3
Enkä vieläkään ole tätä paratiisia nähnyt, täytyypä joskus poiketa...
Tervetuloa! :D
Lähetä kommentti