lauantai 21. toukokuuta 2011

Nurmikon perustamiskuntopiiri


Multapellolta kuului välillä semmoinen ärinä ja jupina, että sen perusteella olisi voinut luulla jonkun juntturan Käkriäisen olleen asialla.
Möyheän mullan muokkaaminen nurmikon kylvölle otolliseksi oli suhteellisen raskas homma. En masentanut itseäni mittaamalla kylvöalan suuruutta, vaan ryhdyin työhön urhoollisen sisukkaasti. Loppua kohden työsarkaa saattoivat saattella varsin painokelvottomat lausumat, myönnetään, mutta nurmikon pohja tuli tehtyä ja kylvö samoin tein.

Simenpusseissa sanottiin kylvöaineksen riittävän kahdeksansadan neliön alueelle. Ne riittivät, mutta ylikään ei yhtään jäänyt. Ehkä alue oli sen kokoinen.


Nurmikonperustamisbodauslaite.





Puolet jyrätty, puolet ( #!@! ) jyräämättä!




Mukava osuus alkoi tästä paraatinurmen simenpussista.




Oikeaoppisen kylvön jälkeen pidimme pikku-apulaisen kanssa hauskaa heittämällä loppuja siemeniä tuuleen.




Pidimme oikein oikein hauskaa!




Vaan niinhän siinä aina käy, että kaikki hauska loppuu aikanaan.




On siellä tikkujen ja muiden roskien seassa niitä siemeniäkin, onhan.




Nyt vaan sitten odotellaan.







6 kommenttia:

Jaana kirjoitti...

oi meillä juuri tuhottiin talon edusta ja uutta nurmea saa odotella todella pitkään..
voin vaan kuvitella, ett tuon jyrän työntely ei ihan helppoa ole!

Minna-Enttirinteen Elämää kirjoitti...

Meillä samat hommat oottaa, taas tänäkin kesänä. Senvrran isosti sitä aluetta, että on tehty aina joku pala per kesä ja hei, meillä on jätetty iloisesti jyräämättä ;) Joo, pitäs, pitäs, mut kyl meillä siemenet on osannu kasvaa jyrämättäkin ;DD

Susanna kirjoitti...

Minä olen tässä odotellut, että meidän pihallamme alkaisi nurkikko kasvaa ihan itsestään, mutta viimeistään eilen oli minunkin myönnettävä, että kuollut mikä kuollut. Kaikkialla muualla ruoho rehottaa ja voikukat helottavat, mutta meidän pihallamme on multaa ja vanhaa kuivunutta heinää. On se siemenhomma sitten meilläkin edessä näköjään.

Katja kirjoitti...

Kun aina saisikin vain tehdä sen kylvöosuuden. Vinkkinä voikukan haituvia vastaan: harsot nurmikon päälle niin ei ole niin altis ei toivotuille siemenille.
Ison urakan teit!

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Googlailin etsimässä linkkejä hallinnanjakosopimuksen itse laatimiseen ja löysin blogisi. Kun veit allekirjoitetun sopimuksen kirjattavaksi maanmittaustoimistoon, kysyttiinkö siellä oletko käyttänyt lakimiestä vai tehnyt itse? Sopimushan on yksityisoikeudellinen eikä niitä tarkkoja ohjeita ole olemassa kuten sanoitkin, siinä se helppous ja vaikeus samaan aikaan on.
Säästäähän siinä muutaman satasen jos tekee itse.

KARHIN KOULU kirjoitti...

Anonyymille hallinnanjakosopimuksesta: laadin sopimuksen itse ja meidän pankki toimitti sopimuksen maanmittauslaitokselle. En siis henk.koht. ollut maanmittauslaitoksen kanssa tekemisissä. Tuskin kysyvät mitään, ja enkä ymmärrä miksi kysyisivätkään.
Osapuolten oikeusturvan kannalta on syytä tarkkaan kirjata kaikki mahdolliset pikkuseikatkin sopimukseen, sopimuksen tekohetkellä epäolennaisetkin asiat. Joku lainoppinut ei välttämättä osaa laatia sen parempaa sopimusta, varsinkaan kun ei ole asianosaisena selvillä yksityiskohdista. Malleja löytyy jonkun verran netistäkin. Jos sinulla on lisää kysyttävää, autan mielelläni.