Olohuone on aika rempallaan, mutta verhojen asentamistahan se ei estä. Verhot ovat kivat; ei ainoastaan näön, vaan myös akustiikan takia. Melkein neljä metriä korkea tila kaikuu, eikä yksi matto ja sohva pysty sitä estämään.
Verhotankojen kiinnittäminen oli mitä häpeällisin prosessi, joka lopulta johti siihen, että kirvesmies-iskä-pappa oli kutsuttava paikalle. Remonttiseikkailijan uhkarohkea otekkaan ei riittänyt painavan verhojärjestelmän kiinnittämiseen gyprociin, jonka alla oli 10 senttiä eristettä ja vasta sitten hirsi.
Taideteoksen nimi on: "Vehotangon kiinnittämisen irvikuva" |
Olohuone ennen verhoja. |
Olohuone verhojen kanssa. |
Samettikangas maksoi maltaita ja ompelijalle meni rusinat. Nämä verhot mainitaan testamentissani rakkaiden villasukkieni ohella. Jos joskus olenkin puhunut verhoistani rätteinä ikkunassa, nyt joudun mietimään sanani uudestaan. Ne ovat verhot, melko kalliit.
11 kommenttia:
Upeaa samettia!! Tuommoset meillekin. Mistä ostit ja mitä muita värejä oli?
Vau! Upeat verhot! Ehdottomasti lisättävä testamenttiin...;)
Onpas jotenkin mahtavan kuninkaallinen tunnelma verhojen myota! Aivan upeat upeassa huoneessa. Mina vaan taalla huokailen ja ihailen.
Upeat verhot, käy hyvin suureen ja avaraan tilaan!!
Itselläni kun on tuo kierrätysperiaate, olisin varmaan ommellut vanhoista valkoisista lakanoista verhot ja hiukan tekstiä pintaan.
Vou! Uljaan näköiset verhot!
Minä kans teetin verhot, Stockan verho ateljeessa.
Linumin kankaasta, laskosverhot mekanismeilla (tujut, koska niitä myös lasketaan ja nostetaan päivittäin, heppoiset eivät riitä). Maksoin niistä niin paljon, etten kehtaa edes sanoa.
Minä laitan ne kanssa testamenttiini :D
Kangas ei niinkään kai ollut kallista mutta ne mekanismit ja työ ...
Nyt kelpaa sitten ihailla verhoja.
Makeet verhot,tunnelma muuttui heti.Minä kerran ostin törkeän kalliit verhot ja sanoin että niillä saa vuorata sitten minun arkkuni,olen kyllä polton puolella nykyään joten ehkä testamenttaan ne valtiolle:)
Tuollaiset verhot on kyllä niin pitkäikäiset, että niissä on testamentattavaakin. Ompelin meille 10 vuotta sitten punaiset samettiverhot talvikäyttöön ja ne on edelleen kuin uudet:)))
Katja, Eurokankaasta ja on kuulemma poistuva malli. Onneksi löytyi sopivasti juuri tasan 16 metriä. Samaa sarjaa oli muistaakseni vihreää, sinistä, harmaata ja jotain raidallistakin.
Liisa, verhotettavia ikkunoita on vielä kymmenkunta eri puolilla koulua, tuo idea vanhoista lakanoista verhoksi ompelu saattaisi tulla kysymykseen... laitan korvan taakse, joo.
Henrietta, saman tapainen ajatus kävi minullakin mielessä, mutta ehkä punainen sametti menee jo vähän liiallisuuksiin...joutuu pian väärään paikkaan.
Akustiikka parani verhojen myötä, mutta kaikuminen ei vielä kokonaan poistunut. Jotain on vielä keksittävä.
Mullekin on tullut vähän verhokuumetta. meillä ei ole ollut verhoja, kun olen tykännyt, että maisema ulkona pitää näkyä ja valon tulla vapaasti, kun kerrankin ei tarvita näkösuojaa. Mutta nyt olen alkanut katselaa verhokankaita sillä silmällä. On vaan aika kova investointi, niinkuin tiedät. Meillä juhlasalin korkeus on yli neljä metriä ja ikkunat melkein katon rajaan. Kangasta menee.
Ihan tajuttoman upeat nuo esiin kaivetut hirsiseinät! Upea sävy. Ilman verhojakin huoneessa on kaunis tunnelma.
Lähetä kommentti