Kuntoileva kuntalainen

Olen ehtinyt asua paikkakunnalla yli kaksi vuotta tutustumatta kylän mainioon pururataan. Edes uteliaisuus ei ole saanut minua jalkautumaan radalle, vaikka muuten tulee kyllä silloin tällöin sauvakäveltyä. Ei niin usein kuin pitäisi, mutta joskus nyt kumminkin.

Sillä aikaa kun lapsi oli liikuntakerhossa Eskon koulun jumppasalissa, vihdoinkin kävin sauvoineni kokeilemassa koulun takana olevassa maastossa kiemurtelevaa Hikiän latu -nimistä lenkkipolkua. Olinhan minäkin veroja maksavana kuntalaisena osallisena tämänkin kuntalaisedun ylläpidossa. Viimeistään näin vaalien alla on kansalaisen hyvä tutustua paikkakuntansa palveluihin.

 Kieppi osottautui varsinaiseksi vuoristoradaksi. Se antoi huonokuntoiselle kunnon vastuksen ja haasteen polvivammaiselle. Ehdin tehdä  kaksi kokonaista kierrosta ja kolmannella oikaisin. Kierrosten vähäinen määrä selittyi tietenkin sillä, että jäin pällistelemään maisemia ja alkavaa ruskaa.

Disco

Nyt kun kerrankin oli kunnon tilat ja sopivan ikäinen synttäribilettäjä, järjestimme jumppasalissa discon. Olihan discoja ja muitakin juhlia Karhin koulussa ja samaisessa tilassa järjestetty aikaisemminkin. Ja koko koulun voimin isolla porukalla.

Nyt kyseessä olivat tietenkin suljetut yksityisbileet, vain vipeille. Foliolla, Ikean kankailla ja ilmapalloilla loihdimme jumppasalista tunnelmallisen dicoluolan. Musiikin tahdissa sykkivät valot ja jämäkkä äänentoisto viimeistelivät tunnelman. Diandra ja Lambert jytisyttivät vanhan koulun hirsiä ja jos jossain maali hilseili, sitä ei saneeraajan tarvitsisi enää pois raaputtaa. Vihaisen linnun tropicola virtasi ja pienet discohileet hilluivat sokerihumalassa. 

Syksy oli polkaistu vauhdikkaasti käytiin.