Tärkeysjärjestys

Joskus vain käy niin, että jokin vain yksinkertaisesti ottaa aikansa. Toisinaan suorastaan luvattomasti. Juuri näin on käynyt ikkunoiden korjaamisen kanssa. Monta monituisen viikkoa myöhemmin sain sentään kolme; olohuoneen kaksi ja keittiön yhden, valmiiksi. Ikkunalasit eivät enää rämisseet tuulessa ja veto oli poissa. Valmiiksi saatetusta työstä tuli hyvä mieli. Ihan riehakkaaksi asti ilo ei kuitenkaan äitynyt, sillä sen verran hyvänolon tunnetta laimensi tietoisuus edelleen korjaattomista makuuhuoneiden ikkunoista. 

Syy remontointilaiskuuteen on ollut varsin yksinkertainen: sekin vähä mikä tämän vuoden kesästä on ollut nautitavissa aurinkoisten päivien muodossa, ei ole ollut millään muotoa tuhlattavissa remppahommiin. On täytynyt pötkötellä aurinkotuolilla, käyttää lapsia uimassa ja leikata nurmikkoa. Ja välillä on kurssilla opiskeltu lisää mehiläistarhauksesta.

Vertikaalista hommaa

Nyt on vuorossa uusien väliseinien saumoitus ja pakkelointi.
Se ei olekkaan ihan noin vaan tehty; saumoja on seinien korkeuden takia myös vaakasuorassa, ja pakkelointia joutuu tekemään tikkailta käsin.
Olkoon se enemmän ukkojen hommaa, minä olen jättäytynyt pakkeloimaan vanhojen seinien reikiä, jotka joissakin kohdissa näyttävät siltä kuin tilaa olisi käytetty ampumaharjoituksissa. 

Syy reikiin on onneksi rauhanomaisempi; lapsen perusopetukseen tarvitaan paljon rekvisiittaa ja sen säilyttämiseen lukuisia hyllyköitä. Yksi päivä kului hyllyjärjestelmien irroittamiseen ja kolme niiden kiinnittämiseen käytettyjen ruuvien ja naulojen tekemien reikien korjaamiseen.

Mitä olisi koululuokka ilman seinille sinitarralla kiinnitettyjä valistavia ja sivistäviä julisteita ja muita tärkeitä tiedotteita. Osa tuosta informaatiosta on ollut samassa kohtaa ilmeisen kauan. Tämän todistaa sinitarran muuttuminen kovaksi klöntiksi, joka irroitettaessa irroittaa seinästä myös maalin.
Joku oli erityisen tykästynyt sinitarraan ja sen erinomaiseen kiinnitysominaisuuteen, koska sitä oli käytetty myös erilaisten pienesineiden, kuten lämpömittarin ja käsidesitelineen kiinnittämiseen.

Toteemit

Reikä seinässä elvistelee hienoilla kauluksillaan.

Seinästä puretut vanhat, käsin veistetyt hämäläishirret siirtyivät tukemaan reiän heikentämää seinää. Hirret vaativat työstämistä melkein kaksi päivää.  Piti tehdä jatkokset, loveta, porata, pultata, metsästää osia ja työkaluja kaupasta ja muuta. 

Lopputulos hirsiukkojen hikoilun ja kiroilun saattelemana on kuitenkin hieno. Rustiikkinen pilarisysteemi vartioi kulkuaukkoa toteemimaisesti ja luo tupajärjestelmäämme sopivan ripauksen ronskia hämäläisjätkätunnelmaa.

Tupa vai mikä se nyt oli

Perinteitä sen enempää vaalimatta, kotimme tunnusomaisimmaksi piirteeksi on nousemassa tupa, nykyaikaisena versiona käsittäen eteisaulan, toimistonurkkauksen, olohuoneen, ruokahuoneen ja keittiön; siis käytännöllisesti katsoen kaikki ne huoneet, joissa sattuu ja tapahtuu, lukuun ottamatta nukkumista ja hygieniaan liittyvää toimintaa. Erilaiset kynnykset ja korokkeet olivat tehdä visiosta selvää jälkeä. 

Mutta eivät ne tehneet. Lattiapinnoitetta purettiin ongelmakohdista ja alta paljastui vieläkin epätasaisempi, huonokuntoinen lankkulattia. Purkukohtia paikkailtiin kovalevyillä ja päälle laitettiin laasti. Lopputulos on näennäisen tasainen, rukoilkaamme, riittävä. Kynnyksetön, yhtenäinen tupatyyppinen, ei yhtä selittävää sanaa, jolla määritellä kyseistä tilaa, odottaa lattialleen laminaattia. Ehkä joskus 50 vuoden kuluttua laminaatistakin sanotaan, että perinteistä laminaattia.

Reikä seinässä

Ei-toivottu reikä vesiputkessa on nyt korjattu. Sen sijaan niin toivottu reikä seinässä tapahtui tänään! Nyt eteisaulan, olohuoneen ja keittiö-ruokatilan yhdistää ilahduttava aukko, jonka muodostama tila on avara ja yhtenäinen. Oleskelutilat soljuvat sopuisasti toinen toisensa perässä; kotiarkkitehdin visio on konkretisoitunut.

Tilassa kolme korkeaa ikkunaa avautuu itään vanhojen puiden vartioimalle rypsipellolle ja matalemmat neljä ikkunaa antavat näkymän länteen rakennukseen johtavalle pihatielle. Valo, ihana valo; pieni sisustussuunnittelija minussa alkaa jo inspiroitumaan.

Päivän sana

Helle.

Voiko huonompaa sisäremonttikeliä ollakkaan. Viime talvi tosin on tämän meille kaikille velkaa, emme siis valita, ei uskalleta. Ilmastointi olisi hyvä, edes autossa. Ei ole, ja öisin on pakko nousta ylös ja mennä ulos portaille istuskelemaan, hyttysten kanssa seurustelemaan.

Työt kuitenkin etenevät koululla. Hirttä on otettu enemmän esiin, uusia väliseiniä on pystytetty ja opettajan arvovalta on nyt lopullisesti riistetty.