No onkos meillä kevät?

Tänään ilma oli viileä ja lopulta satoi lunta. Pakottauduin ulos. Yllätyksekseni bongasin lumisen maiseman kätköistä pari kevään merkkiä. Kamerakännykkä oli mukana tallentamassa hämmentävää todistusaineistoa.

Kurahaalari-prinsessa haetutti fillarinsa varastosta. Selvä kevään merkki.

Lumitilanne ei vielä enteile kevättä, mutta leikkimökin seinustalla oli tulppaanit nousseet!

Tulppaaneja löytyi muualtakin; mikä ihana näky!

Lumi pilaamassa muutoin kaunista maisemaa.

Ihmeellinen valo kultasi lehtikuuset ja lämmitti naamaa.

Hetkeä myöhemmin tummanpuhuva pilvi ensin kasteli sateella, sitten kuorrutti pöpperölumella.

Aurinko paistaa ja lunta sataa, taitaa tulla kevät.

Antakaa kun minä välillä!

Lattialistan laittaminen on vähän helpompaa. Ei tarvita erityisiä hemmoja, ihan ite vaan. Edellisen kerran harrastin listoittamista vuosi sitten. Sitäkään hommaa en silloin vienyt ihan loppuun asti. Listoittamattomia pätkiä on ympäri taloa milloin mistäkin syystä. Loppuiko lista, eikö juuri tiettyä listaa juuri sillä hetkellä ollut rautakaupasta saatavana, tuliko muuta tekemistä, hiipuiko innostus, kuka tietää. 

Kaivoin listagiljotiinin esiin. Pienen epävarman alun, muutaman (joku 10 vai olisiko ollut puolet enemmän) väärin leikatun pätkän jälkeen homman idea ja tekniikka palautui hyppysiin, ja niin listoitus pääsi käyntiin. Ihan mukavaa puuhaa se oli. Kiva päivä.

Amatöörille pienikin lista luo omat haasteensa.

Ystäväni listagiljotiini.

Piste iin päälle

Homma jatkuu; niin blogissa, kuin koulun remontissakin. Ja elämässä muutenkin. 

Pitkä loma nollasi pollan, täytti sen uusilla ajatuksilla ja kotiin tuomisiksi maailmalta kulkeutui kosolti tuoretta energiaa. Täytyy varmaan joku postaus jossain vaiheessa aiheen tiimoilta tehdä. Kuvamateriaali on vielä muistikorteilla siellä täällä.

Myllätty listakasa lattialla kertoo remontin jatkumisesta.

Listan tehtävä on viimeistellä sisustus. Meillä päin lista laitetaan kuitenkin pääsääntöisesti peittämään. Halutaan piilottaa hutiloinnit ja vinoon sahaamiset.

Olohuoneen kattolistoitus vaikutti sen verran haasteelliselta, että paikalle päätettiin kutsua listahemmo. Hänen työssään harjoittama huolellisuus ja tarkkuus olivat sen laatuista, jollaista ihan viime aikoina Karhissa ei ole nähty.

Voi ei, olen ihan rakastunut!

Täällä ollaan!

Olin kauan matkoilla. Missasin pahimmat pakkaset, pulkkamäet ja hankikannot. Vaan eipä harmittanut. Olin pitkillä treffeillä auringon kanssa. Käytiin rannalla ja meressä uimassa, palmun alla nukuttiin.

Paluu Suomeen ei oikeastaan ollut niin kauheaa. Päivä oli pitkä ja aurinko paistoi. Auratut parimetriset lumikinokset pihalla olivat hämäystä, sillä keväthän ei ainoastaan tuoksunut, se kuului; pihakoivusta kuului keväinen sävelmä titityytä!

Olo oli kuin muuttolinnulla ja ihanan odottava. 

---

Minun on tehtävä päätös tämän blogin suhteen. Blogi on kuvien osalta saavuttanut enimmäismittansa, enkä voi enää ladata enempää kuvia. Minulla on kaksi vaihtoehtoa: yksi, että poistan alkupäästä julkaisuja tai kaksi, perustan uuden blogin.

Jään miettimään.