Ihana valo

Talviaikaan siirtyminen onkin mainio hetki suunnata katse valaistukseen. Sen merkitys alkaa korostumaan pimeän yhä lisääntyessä. Meillä ollaan siinä asiassa hieman jälkijunassa; ei sillä etteikö sähkömies olisi jo kaikki valaisinpistokkeet jo asentanut, vaan koska valaisimien ostamisessa on omat kommervenkkinsä.

Kodinsisustajillle lienee tuttu tilanne, jossa valaisinta valittaessa katse kiinnittyy ensimmäisenä juuri siihen hinnaltaan reilusti yli aijotun budjetin; noin kaksi, kolme tai kymmenen kertaa kalliimpaan kuin mihin olisi varaa.  Design tuote painuu mieleen polttomerkin tavoin eikä mikään enää näytä miltään. Lopulta mitään ei osteta ja katossa roikkuu lamppu johdon päässä.

Vaikka muissa huoneissa ja tiloissa valaisinhankintoihin ei ole juuri käytetty rahaa, olohuoneen valaistuksen kohdalla kuvetta kaivettiin senkin edestä. Saituus ei päässyt sotkemaan suunnitelmia, sillä tilasin valokiskot ja kohdevalaisimet sähköliikkeen katalogista hintoja tietämättä. Lasku tuli myöhemmin ja sitten olikin jo liian myöhäistä.

Makuuhuoneeseen kaavailtu hieno valaisin sai jäädä kauppaan ja kaivoin muuttotavaroiden joukosta vanhan riisipaperivalaisimen. Se oli omiaan tasapainoittamaan kustannuksia.

Lasten makuuhuoneisiin jätettiin suosiolla koulun aikaiset loisteputkivalaisimet; tytön huoneessa niitä vähän tuunattiin. Kyseessä ei ole mikään sisustuksellinen heureka, mutta yritykselle saa nostaa hattua. Riisipalloja on kylläkin ajatus hankkia vielä lisää, paljon.

Ikeasta löytyi hauska kummitusyövalo, joka vaihtaa väriä.

Eteisaulaa valaisi pitkään vain muoviseen limoviikunaan ripustetut jouluvalot. Pakotin päätäni piinaavat design valaisimet katoamaan aivokuoreltani ja lopulta ostin eteisaulaan valaisimet marketista, kaksikymppiä kappale. Olin tyytyväinen lopputulokseen ja valaisimiin käytetty kokonaiskustannus senkun kohtuullistui.

Nyt kun keskimäärin oli valaisinhankinnoissa pysytty alle budjetin, olisi vielä löydettävä keittiöön kivat valaisimet. Ennen kuin innostus ja ajatus taas valaisinostajalla kantavat, kokin on sen aikaa selviäminen liesituulettimen halogeneilla. Ne ovat kyllä aika hyvät ja varmaan osittain siksi keittiön muu valaistus on mitä on.

Vaan tunnelmavalaistustakaan ei saa unohtaa. Kynttilää verrattomampaa tunnelmanluojaa ei pimenevässä illassa olekkaan. Sen ihana pehmeä keltainen valo ja stearinin kevyt tuoksu luovat lohtua ja karkoittavat pimeän pelkoa. Lepattavat varjot kutsuvat meditatiiviseen tuojotteluun ja pian ajatukset ovat muilla, lämpimillä mailla...

Suloisesti huijattu

Meillä on miehen kanssa syntymäpäivät samana päivänä, mutta tällä kerralla minä täytin tasakymmeniä. Sen kunniaksi olin ostanut isänmaan lipun ja pojan kanssa nostimme sen syntymäpäivän aamuna salkoon. Tämä merkityksellinen päivä oli hyvä tapa korkata lipputanko käyttöömme ja merkitä se omaksemme. Kuulaan aamun ylevä ja isänmaallinen tapahtuma sinetöityi pojan säntilliseen pokkaukseen ylös nostetulle lipulle.

Olin ajatelut että tämä riittäisi juhlistamaan merkkipäivää; olihan olemassaoloni kansallislipun arvoinen.

Muut olivat ajatelleet toisin. Jouduin tietämättäni pirullisen juonittelun, ellei peräti pitempään jatkuneen salaliiton uhriksi. Lipunnostotilaisuuden jälkeen minut harhautettiin shoppailureissulle ja sieltä myöhään iltapäivällä palattuani, ensimmäiset merkit petoksen uhriksi joutumisesta olivat kotiin johtavan tien reunuksia koristavat ulkotulet. Tarkempi juoni alkoi hahmottumaan nähtyäni pihalle pysäköidyt useat autot. 

Mies ja vanhempani olivat järjestäneet minulle yllätysjuhlat. Paikalla oli perheen lähipiiri, kauempana asuvat veljeni ja jymy-yllätyksenä lapsuuden ystävä ja luokkakaveri, johon en ole ollut yhteydessä vuosikausiin. Luokkakaveri teki yllätyksestä ikimuistoisen.  Aamuinen liputustapahtuma, niin ylevä kuin olikin, kalpeni tämän rinnalla!

Hämmentyneenä ja huijattuna, mutta pohjimmiltaan hyvin mielissäni, aloitin uuden vuosikymmenen valloituksen mieleenpainuvasti. Kiitän lämpimästi yllätykseen osallistuneita!

Syntymäpäivä -manööveri sinisilmäiseen luonteeni laatuun yhdistettynä opettanee minut olemaan varuillaan vastaavanlaisten tapahtumisen varalta. Toisaalta muutoinhan näin suloinen huijaus olisi ollut mahdoton. 

Kansallisiin piirteisiini kuuluu olla haluamatta tällaista huomiota ja kaltaiseni heimolainen puhtaimmillaan on henkilö, joka matkustaa merkkipäivänään ulkomaille tai laittaa lehteen iloisen ilmoituksen "en juhli".

Tämä vaatimaton ja taka-alalle vetäytyvä henkilö oli kuitenkin erityisen mielissään ja voi olla, että vastaisuudessakin säilyttää helposti huijattavutensa. Muka.

Vehkeet kunnossa

Ilman lämmitystä ei ole kiva talossa olla, puhumattakaan että ei ole lämmintä käyttövettä. Muutama Honkkarin irtopatteri puhalsi kahden tuhannen watin voimalla, mutta  sittenkin liian tehottomasti. Toppatakin päällä pitäminen sisällä ei ollut yhtään liioitelua!

Rivakka putkimiseporukka ahersi aamusta iltaan pannuhuoneessa ja ilmeisen hyvän työmoraalin omaavina, sillä projekti valmistui ennätysajassa: yksi päivä meni vanhan kattilan purkamiseen, toinen piippu- ja putkitöihin ja  kolmantena päivänä kattila ja poltin oli jo asennettu. Kolmennen päivän illalla pattereissa lorisi lämmin vesi ja me tytöt pääsimme kuumaan suihkuun!

Vanha kattila oli kuin manalan ilmestys.

Kattilan jalusta vai sisäänkäyntiaukko katakombiin?

Uusi kiiltävä lämmitysjärjestelmäyksikkö paikalleen asennettuna, eikä kummitusluolamainen pannuhuone näytä enää niin pelottavalta.

Minusta ei ollut hyötyä tässä projektissa paitsi sitten, kun paikalle tarvittiin siivoojaa. Aivan niin kuin ei munakastakaan saa munia rikkomatta, niin ei uutta lämmityskattilaakaan saa asennettua ilman armotonta sotkua: näin järkeilin asian ärtymyksen karkoittamiseksi.

Maalattu betonilattia ei tullut raivokkaan jynssäämisenkään jälkeen täysin puhtaaksi. Pannuhuoneesta kenkien mukana kantautunut noki imeytyi lattian raapaumiin ja koloihin, niin että niitä ei saa piiloon kuin maalaamalla.

Vaan mitäpä tuosta,
sillä tähän lopuksi voi hyvällä mielellä todeta,
että kun vehkeet on kunnossa,
tulkoon talvi!

 

Halloween Surprise

Omamaamansikka -blogin arpajaisvoittopaketti teki koko perheen iloiseksi. Pakettin mukana tullut tuulahdus Amerikasta oli yhtä suuri ihastuksen aihe kuin itse sisältökin. 

Perheemme jäseniä yhdistää ylenpalttinen ihastus rapakon takaisiin maisemiin ja elämänmenoon muutenkin.
Talvella: Aurongonpaiste Osavaltio, täältä me taas tullaan!

Amerikan herkut on bongattu!

Karkeista olisi voinut askarrella näin hulppeita koristuksia, mutta lapsilla oli niille muuta käyttöä. Huom, myös ruukut on veistelty karkimassasta!

Veikka pyydettiin mukaan maistelemaan.

Se on kuulemma hirviön mätähammas -karkki.

Tämä keittiöpyyhe on öittiäisfanin suosikki.

"Tehdään tämmöinen hirviömuffinssi, ei kun tämmöinen!"

Äiti tekisi tällaisen. Jos tekisi.

Happy Halloween!

Johannalle kiitos!

Uusi perheenjäsen

Lämmityskattilan kutsumista perheenjäseneksi jos jotakin voisi kutsua kohtuuttomaksi liioitteluksi. Kuitenkin lähes samanlaisella malttamattomuudella olemme kattilaa odottaneet kuin uudet vanhemmat haikaraa. Talvi tekee tuloaan ja lämmitysjärjestelmäremontilla alkaa olla kiire.

Odotus on päättynyt!

Paketista kuoriutui uusi öljykattila, paino 260 kg.

Paikalle kutsuttiin 5 ukkoa kiroilemaan kattila alas pannuhuoneeseen.

Manailun lisäksi oli keksittävä ties minkälaisia virityksiä kattilan hiissaamiseksi pannuhuoneeseen kapeaa rappukäytävää pitkin.

Puolen tunnin kuluttua kattila oli alatasanteella.

Se oli lommoilla ja jumissa.

Toinen puolituntia meni hioessa strategiaa kattilan saamiseksi irti kurvista. Pannuhuone oli enää kahden askelman päässä.

Ja lisää apujoukkoja.

Nyt kuuluu rummun pärinää!

Tadaa! Perillä ja vähän hajalla.

Ei kuulemma haittaa.

Tämä tapahtuma sysää liikkeelle inhottavan koettelemuksen; suorastaan sellaisen jolla jyvät erotellaan akanoista. Omasta puolesta voin jo etukäteen ilmoittaa, että olen niiden akanoiden joukossa jo ennen, kuin erottelu on edes aloitettu.

Vanha öljylämmitysjärjestelmä siis uusitaan. Lämmin vesi ja lämmitys katkaistaan remontin ajaksi, pariksi, kolmeksi, neljäksi, viideksi tai niin moneksi päiväksi kuin on tarpeen. Aikataulun epämääräisyydellä ei toisaalta ole väliä, sillä tulen inhomaan sitä joka tapauksessa: 

kylmää nimittäin!

Luokkahuoneen muodonmuutos III

Kurkistus luokkahuoneeseen toukokuussa 2010:

Muutama hetki myöhemmin luokkahuoneen takaosasta muotoutui pojan huone:

Ihmeen siistiä. Taitaa olla poika koulussa ja äiti siivonnut.