Pieni metsäretki

Kävelin lapsen kanssa metsään ja etsimme etelärinteeltä sulan aurinkopaikan. Siellä oli kumara kivi, jolla kasvoi pehmeää sammalta ja kanto, joka kutsui istumaan. Pälvellä kuuntelimme hangen hauskaa rapinaa, joka syntyy siitä kun aurinko sulattaa lunta; vähän kuin kuiske, josta erottuu vain s-kirjaimia.

Hieno hetki metsässä. Tuoksui keväältä. Joku huhuili kauempana, pöllö vai mikä. Lapsi kysyi montako lintua äiti kuulet ja kuulin kuusi erilaista, lapsi kuuli seitsemän.

Kävelimme takaisin ja kiersimme koulun taakse rinteelle, johon aurinko oli paistanut koko päivän ja jossa maa oli monin paikoin sulanut. Ennenaikaisesti etsimme ensimmäisiä leskenlehtiä, vaikka emme edes tienneet kasvoiko kyseisellä paikalla niitä muutenkaan. Sieltä lapsi poimi hanskaansa sinivuokon lehtiä, kiikutti ne leikkimökkiinsä ja valmisti niistä hiekkasangossa metsäretkeläisille hyvää soppaa.

Kevään korvikkeet

Ikkunasta avautuva talvinen maisema yhdistettynä ulkolämpömittarin vilkaisuun vakuuttivat minut puutarhalla vierailun tarpeellisuudesta, nyt heti ja äkkiä. Myöhemmin availlessani paksuihin kääreisiin pakattuja puutarhaostoksia, minut valtasi samanlainen lämpö ja hurmio, jonka vaaleanvihreä kevät ja ensimmäiset leskenlehdet tien pientareiden aurinkopaikoilla saavat aikaan.  Kostean mullan ja lehtivihreän tuoksu toivat minulle kevään kotiin. 

Vasta tajusin, että nythän minulla on tilaa isoillekkin huonekasveille.

Pienet mehikkäiset sulostuttavat ikkunalaudoilla.

Puolitoista viikkoa sitten kerätyt koivunoksat ovat patterin vieressä heränneet!

Armotta sään armoilla

Kesäaikaan siirtyminen ei tarkoita kesän tai edes kevään alkamista. Jos mokoma kellon rustaus operaatio ainoastaan ärsyttää, vaan entäpä WSI:n sääennustus ensi kesäksi; lämpimistä säistä päästään Pohjolassa nauttimaan vasta syyskuussa. Kiva.

Vielä pari päivää sitten toivon kipinä keväästä sulatti pihatietä.

Sitten tuli kesäaika lumisateineen ja pakkasineen. Nyt hangelle uskaltautunut uppoaa puoleen sääreen.

Ilmatieteenlaitoksen sivuilta löytyy mielenkiintoisia ja toisaalta varsin masentaviakin tilastoja. Jos nyt olisi viime vuosi, terminen kevät olisi alkanut tänään. Keskimäärin se on alkanut viimeistään kymmenen päivän päästä. Myöhäisin kevät on meidän leveysasteilla alkanut 19. 4. viimeksi 46 vuotta sitten; ennätyksen rikkoutumiselle näyttää nyt olevan varsin hyvät edellytykset...

Nämä säät ylähankaiset,

luuvarttiset vain.

Kevät vartoo lerukoi,

luuraa jossain.

Maalarin uudet haalarit

Meillä on olohuoneen nurkassa omituinen pömpeli. Vinokkaan muotoinen rakennelma kätkee uumeniinsa eri suuntiin matkaavia ilmastointiputkia.  Korokkeen päälle on ajateltu rakentaa lapselle mukava pehmoinen tv:n katselupesä. Lomamatkoilta tarttunut värinälkä ja kevään vihreyden kylttymätön odotus sai minut suuntaamaan maalikauppaan sekoituttamaan metsänvihreää maalia.

Maalari on palannut lomalta.

Florida Design

Joka Amerikan matkalla on ainakin kerran käytävä katsomassa sisustettuja mallitaloja. Uuden asuinalueen rakennuttaja esittelee  käyttämänsä rakennusmateriaalit ja alueen talomallikatalogin valmiiksi sisustetuilla taloilla yhden korttelin verran. Ne ovat kuin asuntomessut, mutta mini-koossa.

Tämä Canyon Trails niminen asuinaluekokonaisuus Boynton Beachissä oli varsin tavanomainen suljettu, aidattu ja vartioitu asuinalue yhteisine uima-altaineen, tenniskenttineen, ulkoilureittineen ja klubitaloineen.  Alue oli taas yksi samanlainen tuhansien muiden joukossa, mutta pohjoismaalaiselle turistille varsinainen nähtävyys; ihmeeksi riitti pelkästään että pihalla kasvaa palmu!

Yksi kahdeksasta mallitalosta.

Sisäänkäynnit olivat hulppeita.

Laminaattilattiat olivat löytäneet tiensä floridalaiseen sisustamiseen.

Kiva valaisin ja muutenkin kiva tila.

Ruokailutilakokonaisuudet olivat yleellisiä.

Lähes poikkeuksetta ruokailutiloja avarsi peiliseinä.

Mikä se olisi aamupalaa tuossa nauttiessa!

Kukka-asetelmiin oli kiinnitetty erityistä huomiota, vaikkeivat oikeita olleetkaan.

Tätäkään ei uskoisi epäaidoksi.

Herää kysymys miten munaviritelmän käy, kun haluaa yhden munan...

Keittiöt olivat pohjoismaalaiseen makuun aika... perinteisiä, mutta kaunishan tämäkin on.

Olohuoneissa suosittiin seinäupotuksia.

Ihana pöytä jollaisen haluaisin heti, tuommoinen ajopuujuttu.

Oleskelutiloissa oli käytetty yllättävästi varsin hillittyjä värejä.

Lasten ja varsinkin tyttöjen huoneista sen sijaan ei värejä ja muotoja puuttunut.

Mahtava valaisin.

Huomaa katto ja taas mahtava valaisin.

Turkoosi on vaan niin ihana väri!

Noita ihan samoja meritähti- ja simpukkakoukkuja saa Anttilastakin!

Taas turkoosia.

Tässä pesuhuoneessa riittää emännällä roiskeitten pyyhintää peileistä.

Niin, eihän oikea orkidea ikkunattomassa kylppärissä eläisikään.

Joka makuuhuoneen yhteydessä on vähintään tällainen pesutila.

Turkoosia.

Mitä niitä hammasharjoja ja muita harvoin käytössä olevia romppeita esillä pitää;  sen sijaan voi pesuallaspöydän täyttää jättiläiskokoisella kukka-asetelmalla.

Pesuhuone oli kylmän viileesti tapetoitu kauttaaltaan.

Suihkuverhoissa löytyi jos jonkinlaista kuosia.

Lapsivierailijoita oli viisaasti ajateltu alueen keskelle pystytetyllä koriskentällä.

Vähän autotallin mallia...

...ja ulosmenokäytävän mallia...

...takapihasta puhumattakaan!

Kaunis yksinkertainen kattaus. I like it.

Pöytälevy, jossa läpinäkyvän muovin sisään on valettu kiviä, tahtoo tällaisen!

Sängyt olivat muhkeita ja tuunattu viimeisen päälle.

Rimoilla ja maalilla tehty paneeli; helppo toteuttaa, aikoo laittaa korvan taakse.

Tässäkin seinä on "paneloitu"ohuilla rimoilla ja maalilla. Huomaa väri.

Kiva sisustustaulukokonaisuus. Loppuivatko hopean väriset kehykset sisustajalta kesken?

Näissä väreissä voisin nukahtaa.

Itteesä vaan kuvailee.

Kyllähän viittä eri telkkariohjelmaa voi hyvinkin samaan aikaan katsella, mutta että kuunnella.