KUKKU-LUURUU !!!

Vaihdoin remonttihaalarit kumisaappaisiin ja ryhdyin puutarhuriksi. Tai siis ei miksikään oikeaksi puutarhuriksi, kotipuutarhuriksi vain. Koulun piha leikkikenttineen ja parkkipaikkoineen on muutettu omakotitalopihaksi ja -puutarhaksi. Se ei ole viivotin- tai vatupassipuutarha, vaan melkoisen vapaamuotoinen, hieman rönsyilevä ja joskus kenties jopa retuperällä olevakin.

Tänä vuonna pidän puutarhapäiväkirjaa osoitteessa  http://karhinkoulun-puutarhuri.blogspot.fi ja Instagramissa https://www.instagram.com/karhinkoulun_puutarhuri/

Silivati seilaa

Aidan maalaus. Siinä sitä leppoisasti maalia sutiessa saa rauhassa funtsailla kaikenlaista. Tai sitten vain tarkkailla maailmaa ja sen menoa aitalaudoituksen raoista, vähän niin kuin salaa tirkistelisi. Tai kuunnella, niin kuin sitten tein.

 

Tiellä, jonne ei edes näe ja jonne on pihalta matkaa ties montako sataa metriä, kuulin kuinka lenkkeilijä rapisutti lenkkareittensa pohjissa soraa. Naapurin valpas koira kuittasi haukunnallaan havainnon oikeaksi. Mopo pöräytti samaista tietä ainakin kuuttakymppiä, traktori retuutti peräkärryä perässään niin että lavan laidat vaan soi  ja metsikössä rapisteli koirien ulkoiluttaja, tai joku villieläin. Taivaalla  uskalikko taiteili pienkoneella lenkkejä ja voltteja. Sitten moottori sammui, kone syöksyi kohti maata, oli hiljaista ja pruum, lentäjä kaasutti taas, oikaisi koneen ja jatkoi kiemuroitaan. Haulikkoradalta kuului aseen pauke ja motocrossaajat heittivät rinkiä läheisellä hiekkamontulla.

 

Varis istui kuusen oksalle, ihan siihen lähelle aitaa. Raakkui niin rumasti, että liekö valittanut aidanmaalaajan hutiloiden sutimaa maalausjälkeä. Äläpäs ruoja ala! Eihän tuota tarvitse kuin vähän silmiä siristellä, niin epätasaisuudet on niin kuin ei oliskaan!

Mikä helle?

Tulppaanit olivat parhaassa kukassaan silloin, kun lähdin lasten kanssa ulkomaan matkalle. Mies jäi töihin ja hoitamaan parhaassa kasvussa olevaa puutarhaa. Hoitamaan puutarhaa oli  hänen tapuksessaan kenties liikaa sanottu. Olisi riittänyt, kun  edes pari kertaa nurmikko olisi tullut leikatuksi. Ei ole nimittäin sitä ennen tehnyt.  En ole kai edes antanut. No. Itse omilla käsilläni sen kylvin, ja olen sitä siitä lähtien hoitanut. Ei ole tarvinnut auttaa.

Missasin myös omenapuun kukinnan, mistä olinkin erityisen pahoillani. Vanha puu nimittäin kukkii joka kevät kuin viimeistä päivää.  Joka kevät  kuitenkin yhä uudelleen ja jos vain mahdollista, edellistä komeammin.
 Lupiinienkin kukat olivat  jo vihreitä, karvaisia palkoja, kun palasimme takaisin. Angervot kukkivat viimeistä päivää. Keväällä kylvämäni hunajakukat olivat nekin jo melkein mennyttä. Niin nopeasti kaikki tapahtui. Kolme viikkoa.

 Kotimaa tervehti lentokoneen ikkunasta autiona erämaana. Sen yllä haahuili taianomainen vaalea hämy ja tuskin horisonttiin laskeva aurinko kummastutti, sillä olihan keskiyö.

 

Kotona minua oli vastassa hyvin hoidettu nurmikko, tuoksusta päätellen selvästi vasta-ajettu! Joku keltanokka oli kuin olikin kunnostautunut tehtävässään. Ei valittamista. Kaikkialla oli niin vihreää ja raikasta. Tervetuloa kotiin!

Seuraavana päivänä telkkarissa säänainen antoi hellevaroituksen: +26 ja UV-indeksi 6. Vasta tropiikista palanneelle  tuommoinen varoitus kuullosti lähinnä vitsiltä. Siellä mistä juuri tultiin,vain yö saattoi olla noin kylmä. Päivällä indeksit olivat 12.

 Kun kyläkaupan kassalla asiakas valitti myyjälle helteestä ja hiestä, minua paleli ja iho oli kananlihalla. Ulkona ei edes aurinko paistanut. Mikä ihmeen helle? Ja sitten jyrähti ukkonen. Kohta sataisi rakeita.
 

 

 

 

JA VOITTAJA ON....

... tadaa:  SuSu! Onneksi olkoon, olet juuri voittanut Puutarhamaailma 2013 kirjan. Otathan yhteyttä, sillä tarvitsen osoitetietosi kirjan lähettämistä varten. Muille suur-kiitos osallistumisesta!

Minua tervehti tuttu latomaisema ja superkuu makuuhuoneen ikkunassa, kun vasta saavuin kotiin ulkomaanmatkoilta.

Kesä alkaa ARVONNALLA !

Kyllä! Se on kesä ja Karhin Koulun blogin historian ensimmäisen arvonnan aika! Arvonta alkaa nyt ja kestää juhannukseen. Yksi arpa kaikille kommentin jättäneille, kaksi linkittäjille. Palkintona on, ei enempää eikä vähempää, kuin ihana Puutarhamaailma 2013 -kirja, jossa Karhin Koulukin on vaatimattomalla panoksellaan mukana. Onnea arvontaan! Kesälaitumelle kirmailemaan, jei!

Se sulaa!

Jälkimuodonmuutos

Nyt lempihuoneeni on makuuhuone ja lempivärini merenvihreä. Maalin ollessa vielä purkissa ja kenties vielä kaistaleina seinälläkin, se vaikutti suhteellisen räväkältä. Mutta kun työ oli valmis, listat kiinnitetty ja taulut aseteltu paikoilleen, en olisi voinut tyytyväisempi olla.

Remontti- ja muutenkin tuunaajaihmisenä en voi vastustaa ennen-jälkeen kuvasarjoja. Siksi palatkaamme ensin ajassa muutama vuosi taaksepäin.

Makuuhuone silloin, kun se vielä oli koululuokka.

Makuuhuone silloin, kun olimme jo aloittaneet remontin.

Makuuhuone remontin jälkeen.

Ja tervetuloa takaisin nykypäivään, makuuhuoneen muodonmuutoksen värikkääseen jälkitilaan.  

 Hip hei, nyt sukeltamaan allikaattori kainalossa merenvihreisiin uniin. Hyvää yötä!

Leena Lumi: Puutarhamaailma 2013

Leena Lumi: Puutarhamaailma 2013: Osa kevään viehätyksestä on siinä innossa, jolla linnut suhtautuvat omaan tehtäväänsä elämän kiertokulussa. Ne rakentavat pesää ja lisää...

Varaslähtö

Myönnetään, se tärähtänyt puutarhuri toppatakissa ja korvaläpissä, joka haravoi äsken muutaman neliön alueelta sulanutta maaplänttiä, olin minä. Aikaisemmin aamulla olin ihaillut ikkunasta pihalle melkein puoleen sääreen ulottuvan hangen keskelle ilmaantunutta sulaa länttiä. Kiusaus tarttua haravaan, jonka olin jo muutamaa päivää aikaisemmin ottanut esiin ja sijoittanut toiveikkaana seisomaan talon seinustalle, muodostui myöhemmin iltapäivällä ylitsepäsemättömäksi. Tartuin toimeen siitäkin huolimatta, että säätiedotus oli luvannut iltapäiväksi räntää, ellei peräti lumisadetta. 

Maata ja muita pälviä näkyvissä!

Aurinko on saanut sulatettua talon nurkan vieressä kaartuvalta rinteeltä maan näkyviin. Hip hurraa! Siinä kohdassa kasvaa kesällä puna-apiloita. Kuva paljastaa puutarhurin laiskistuneen syksyllä. On apilat jääneet niittämättä ja koivun lehdet haravoimatta. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä nyt puutarhurilla on talven aikana patoutunutta ylimääräistä energiaa. Haravat, leikkurit ja kottikärryt on paremman tekemisen puutteessa jo kaivettu esiin liiteristä. Valmiina ovat!

Ja mikäs pälvi se tuossa alla olevassa kuvassa sitten on? Siinä jäi makuuhuoneen maalaus ruman näköiseisesti puolitiehen, kun maali loppui taas. Onneksi rävellys on sängyn pääpuolella eikä puolitekoisuus näin ollen iske heti ensimmäisenä  nukkumaan mennessä tai aamulla herätessä silmään. Siellä, minne katse enimmäkseen sängyllä pötkötellessä osuu, onkin jo valmista, kolmeen kertaan maalattua, tasaista ja mattapintaista, ihanaa meren vihreää.

 

Kesäaika alkaa talvella

Joka kevättalvi tuntuu kuin edellinen kevät olisi tullut aikaisemmin ja nykyinen hitaammin kuin koskaan vuosisadassa. Mutta onko se sittenkin vain talven uuvuttaman kevään odottelijan ennen aikaista hötkyilyä?

30.03.2013

02.04.2012

31.03.2011

Niin että eihän se kellojen kesäaikaan ruuvaaminen vielä ainakaan täällä Karhin mäellä mitään kevättä tarkoita. Muinakaan vuosina.

Meren vihreä

Kun en kotimaasta löytänyt maalikaupan värikartoista ja -lastuista oikeaa meren vihreää sävyä makuuhuoneen seinään, toin kuin toinkin matkoiltani mukanani sellaisen. Kävin hakemassa Home Debotista (Amerian vastine K-Raudalle) Behr -nimisen maalinvalmistajan värivalikoimahyllyköstä Aqua Waters -nimisen värilastun. Oikea sävy näkyi jo kauas, lastun valitsemiseen hylyköstä kesti tuskin sekuntia. Ei pähkäilyä ja hiusten päästä repimistä. Siinähän se oli.

Aikuinen minussa vastusti räväkkää värivalintaa. Hän esitti lukuisia perusteluita aina käytönnöllisyydestä kustannuskysymyksiin. Mutta kun lapsi tarpeeksi kauan ja sinnikkäästi mankuu, aikuinen lopulta antaa periksi. Niimpä kipaisin maalikauppaan  ja kohta värilastu oli vaihtunut saman väriseen maalitölkkiin.

Meren vihreä ei osottautunut kovin riittoisaksi. Kun kolmen litran maalitölkki keltaista riittää huoneen kuin huoneen joka seinään, ja purkkiin vielä jääkin maalia, meren vihreä kolmonen ei riittänyt edes puoleen väliin. Siinä oli aikuinen oikeassa kustannuskysymyksineen. Hän on kenties oikeassa käytännöllisyydessäkin, mutta lapsi se vaan innoissaan hihkuu, että ompa mahtava väri! Ja eikun lisää maalia vaan hakemaan! :)