Vedestä on kyse

Emme joutuneet olemaan vedettä kuin vuorokauden. Miehen laaja ja monenkirjava ystävä- ja tuttavapiiri pitää sisällään myös mukavia putkimiehiä, joista eräs uhrasi tuokion ainoana vapaapäivänään keskellä juhannusta vesipumppumme parissa. Pumpusta oli hajonnut joku venttiili vaan. Tämä pieni korjaustoimenpide teki pumpusta nyt entistä ehomman.

Yhden päivän pystyy helposti olemaan käymättä suihkussa, voi olla pyykkäämättä ja tiskaamatta ja juomavettäkin saa ostettua kaupasta, mutta vesssahommat ilman vettä ovat kyllä ihan oma lukunsa; varsinkin jos on lapsia. Kaikki käytössä olevat kolme vessanpönttöämme olivatkin tämän yhden vuorokauden huuhtelukiellon myötä kipeästi vetämisen tarpeessa... Veskissä käynti ja pöntön huuhtelu on normaalisti varsin huomaamaton ja arkipäiväisyydessään niin itsestäänselvä asia, että sen keskeisen roolin ihmisen päivittäistoiminnassa huomaa vasta kun sitä on estynyt tekemään!

Veden hallinnasta on ollut kyse viime päivien rännien vaihdossakin. Etupuolen 20 metrinen ränni oli ruostunut niin pahoin, että vettä tuli sateella sen kymmenestä kohdasta roiskien seinille ja ikkunoihin kuin myrskyävä merivesi vanhan purjelaivan kylkeä ikään.  Jotta alueella suoritettu maalaustyö ei aivan valuisi hukkaan, oli tämä ränniprojekti välttämätön.  Onneksi on monitaitoinen isä ja auringon paiste. Minun roolini on ollut seistä A-tikkaiden alapäässä painona ja  olla erilaisten insrumenttien ojentajana.  

Tänään työstä tuli valmiiksi puolet.

..... Murphyn laki; toinen pykälä

Juhannuspyhä onkin paras mahdollinen aika vesipumpun hajoamiselle.

Syyllinen.

Kannatti marista

Niinhän siinä sitten kävi että läiskäsivät kivan sään juhannusaatoksi. Vielä iltapäivällä satoi kuin saavista kaataen, mutta ilta aukeni kauniina ja leppoisana. Niin kuin aina ennenkin, perheemme muusikkomiehet lähtivät töihin ja me tytöt jäimme kotiin virittelemään grilliin valkeaa ja pötköttelemään aurinkotuoleille. Nakkien mustuessa liekkien loimussa ja pikkulintujen laulaessa koivun oksalla, oli olomme oikein mukavaa ja auvoisaa. Säiden aikaisemmin aiheuttama lievä masennus oli tipotiessään.

 

Piharakennuksessa toimi ennen koulun puukäsityöluokka. Sinne koulutoiminnan loputtua jääneet puukässätarpeet ovat olleet oivaa materiaalia makkaranpaistopuuhissa. Tällä kertaa juhannusherkku paistui mm. hiomapalikan voimalla.

Piharakennuksessa on nykyään pojan bänditreenikämppä. Rekvisiitta on sen mukainen. Äidillä ei ole ollut siihen sanomista, enkä tiedä olenko muutenkaan hirveän tervetullut sinne vakoilemaan. 

No mutta takaisin keskikesän juhlintaan, joka jatkui myöhemmin infrapunasaunan, lettujen ja mansikkahillon voimalla. 

Karhin koulu toivottaa kaikille lukijoille mukavaa Juhannusta!

Sääukon ketale!

Millään muotoa eivät ole säät talon maalausta suosineet. Puuhastelut pihalla ja puutarhassakin on pitänyt pikaisesti sadekuurojen välissä hutaista. Paikallinen sääukko onkin viime aikoina ollut oikukas; voisi jopa väittää että ilkeä. Olenkohan kertaakaan viimeisten viikkojen  aikana leikannut nurmikkoa kastumatta? -En ole.

Kun sateet piiskaavat kasvoja ja navakat tuuletkin ylistävät näitä ankaria olosuhteita, tunnen itseni perin juurin petetyksi; odotukset kesän suhteen tuntuvat murskautuneen ja ajatukseni lipuvat yhä useammin kaukaiseen, flamingonpinkkiin maisemaan meren taakse...

Äkkiä ulos ihanaan auringonpaisteeseen kesästä nauttimaan!

Minuuttia myöhemmin suunnitelmiin tuli jo muutos.

Vettä tulee kuin aisaa ja haaveet leppoisasta kesäpäivästä voi haudata.

Nurmikon laajennusosa on kyllä sateisesta kesästä tykännyt; olen sen jo kerran leikannut, joidenkin sadekuurojen välissä.

Muun maan mansikat

Remontista eikä paljoa mistään muustakaan ole tullut yhtään mitään, kun kesä on ja olo ihanaa. Olemme mussutelleet paikallisia metsämansikoita aina sitä mukaan kun ne ovat kypsyneet. Sato on ollut varsin runsas ja helposti pellon laidalla kulkevan polun vierestä poimittavissa. Päivät kuluvat huomaamatta, viikot vilahtavat vauhdilla ja niin muuttuu luontokin, joka kiihtyvällä vauhdilla kukkii ja kukoistaa. Nurmikon leikkaaja ei tahdo pysyä kasvun perässä ja kitkijänkin moitteetton tyyli kukkapenkeissä ja puskien juurilla on pahasti rivennyt. Puutarha on paljastanut villin viidakkomaisen puolensa.

Jos jotain tehtyä, muut tekemättä!

Tämän kokoisen kiinteistön hoito on aika ajoin tuntunut lähes ylivoimaiselta. Ilman ansiotöitä ja arkiaskareita aika ja voimat saattaisivat hyvinkin riittää. Heittäytyminen pelkästään talonmiehen hommiin ei kuitenkaan taida olla millään muotoa mahdollista. Siivoojan, kokin, pyykkärin, timpurin, nurmikon leikkaajan ja lastenhoitajan palkkaamisen toive kariutuu yhä uudelleen joka lauantai-ilta, kun lottopallokone arpoo aina väärät numerot. Minun on siis ollut tyytyminen siihen tosiasiaan, että mikäli haluan saada yhden asian tehtyä, viisitoista muuta jää tekemättä.

Etupuoli on lähes kokonaan maalattu. Räystäslaudat tulevat maalatuksi rännien vaihdon yhteydessä. Lisäksi sisääntulokatoksen etuosa vaatii maalaustelineiden suhteen erikoisjärjestelyitä portaiden takia. Kakkossisäänkäynti on vielä neitseellisessä tilassa. Etupuolen ikkunapokat on ulkopuolelta huoltomaalattu.

Äkillisen innostuksen puuskassa irroitimme eräänä päivänä alakerran pesuhuoneen vieressä olevasta entisestä poikien vessasta molemmat pöntöt. Purimme vessakopit ja maalasin seinät vihreiksi. Tämän toiminnan perimmäinen tarkoitus ja ajatus oli siirtää infrapunasauna tähän tilaan, mutta kyseinen aikomus on edelleen vain tarkoitus ja ajatus. Sauna nimittäin tököttää käsittämättömän jääräpäisesti edelleen jumppasalin perällä.

Puutarhan uusi nurmikkoalue on itänyt. Hennot nurmikonhaivenet käyvät kilpajuoksua nyt ärhäkästi itäneiden vuohenputkien kanssa. Ensisilmäyksellä vuohenputki näyttää ottaneen etumatkan ja samaa voittokulkua säestävät siellä täällä nokkonen ja ohdake. Vaan odottakoot kunnes pääsen  alueella ruohonleikkurilla huseeraamaan; tai onnennumeroiden ollessa nimensä mukaisia, joku huseeraa!

Etuovikin toivottaa vierailijan tervetulleeksi siistine maalipintoineen.

Maalarin rokulipäivät

Ja sitten kun olisi tarennut, ei viitsinyt. Auringossa piti makailla, uutta löhöilytuolia testailla, pellon laidalla piti käydä käyskentelemässä,  haukan pesäpuuhia vakoilemassa, piti koulun kevätjuhlissa käydä pursuamassa sanoinkuvaamatonta ylpeyttä poikasen esiintyessä, uudet avomaankurkut edellisten hallan tappamien tilalle piti istuttaa ja nurmikko leikata. Näitä ja monia muita, kuitenkin mukavia toimia piti toimittaa, ja niin aurinkoiset, kauniit päivät menivät maalarilta ohi.

Missä Väinö on?

Säät eivät ole viime aikoina varsinaisesti maalaria suosineet, mutta puutarhuri kiittää vastakylvetyn nurmikon puolesta mullan kastelleista sateista. Jonkun verran lämpimänpää tietysti olisi voinut olla.

Vanha omenapuu ei ole koleasta säästä ja kovista tuulista piitannut, vaan ryhtyi kukkimaan oikein olan takaa. Yritin muistella, että kukkiko puu viime keväänä yhtä näyttävästi. Muistamattomuuden syy saattaa olla siinäkin, että vielä vuosi sitten tähän aikaan Karhin koulussa olivat oppilaat lopettelemassa kouluvuottaan ja minä pureskelin kynteni piloille odotellessani kunnanhallituksen päätöstä antamastamme koulun ostotarjouksesta. Ehkä joku omenapuun kukinta silloin oli toisarvoinen seikka. Kaunis puu jäi huomiotta vaikka kävimmekin vakoilemassa koulua tuon tuosta. 

Nurmikon perustamiskuntopiiri

Multapellolta kuului välillä semmoinen ärinä ja jupina, että sen perusteella olisi voinut luulla jonkun juntturan Käkriäisen olleen asialla.

Möyheän mullan muokkaaminen nurmikon kylvölle otolliseksi oli suhteellisen raskas homma. En masentanut itseäni mittaamalla kylvöalan suuruutta, vaan ryhdyin työhön urhoollisen sisukkaasti. Loppua kohden työsarkaa saattoivat saattella varsin painokelvottomat lausumat, myönnetään, mutta nurmikon pohja tuli tehtyä ja kylvö samoin tein.

Simenpusseissa sanottiin kylvöaineksen riittävän kahdeksansadan neliön alueelle. Ne riittivät, mutta ylikään ei yhtään jäänyt. Ehkä alue oli sen kokoinen.

Nurmikonperustamisbodauslaite.

Puolet jyrätty, puolet ( #!@! ) jyräämättä!

Mukava osuus alkoi tästä paraatinurmen simenpussista.

Oikeaoppisen kylvön jälkeen pidimme pikku-apulaisen kanssa hauskaa heittämällä loppuja siemeniä tuuleen.

Pidimme oikein oikein hauskaa!

Vaan niinhän siinä aina käy, että kaikki hauska loppuu aikanaan.

On siellä tikkujen ja muiden roskien seassa niitä siemeniäkin, onhan.

Nyt vaan sitten odotellaan.

Luokkahuoneen muodonmuutos V

Eräs aivan olennainen luokkahuoneen muodonmuutos on unohtunut esitellä. Olohuone. Se on rakennettu asuinkerroksen keskelle ja muodostaa lähes yhtenäisen tilan eteisaulan, toimistonurkkauksen, ruokailutilan ja keittiön kanssa.  Liitutaulun takaa kaivettiin esiin hirsiseinä ja samaan kohtaan tehtiin kulkuaukko keittiöön. Opettajankorokkeen purkaminen oli yllättävän työläs ja vielä työläämpi oli saada sen alla oleva lattia tasaiseksi. Tästä pirullisesta prosessista on tarkempia postauksia, joita löytyy olohuone ja olohuone-keittö -tunnisteiden alta. Luuranko seisoi nykyisen sohvan takana ja opettajan järjestelmällisen tavararöykkiön kohdalla on nyt lapsen vihreä telkkarin-katselu-pömpeli.

  

Valloitus

Nokkosarmeijan valtaama puutarha viime kesänä.

Samainen armeija hyvässä kasvussa tänä keväänä.

Vihollisen hyökkäyksen estämiseksi oli turvauduttava raskaampaan kalustoon.

Rikkapelto sai julman kohtalon traktorin perään viritetyn silppurin kourissa.

Taistelukenttä tänään illalla. Hiljaista.

Näyttää siltä että puutarhurilla on nyt etulyöntiasema.

Telinevoimistelijan viikkokatsaus

Talon maalaus olisi puolet pitemmällä, jos ei olisi satanut, jos lapsi ei olisi ollut vatsataudissa, jos ansiotöitä ei olisi tarvinnut tehdä, jos pykit, tiskit ja imuroinnit olisi voinut jättää tekemättä, jos olisi jaksanut enemmän ja jos olisi ollut yönäkö kuin villieläimellä ja olisi vihdoin yön hämärässä, rauhassa kaikelta muulta hulinalta maalannut, kuun kajossa, lepakot ja pöllöt seuranaan. 

Muista valvollisuuksista ja pakoista huolimatta, maalausprojekti on edennyt melkein neljän etuikkunan alueelta. Ikkunapokat on huoltomaalattu, irtonaisia seinärimoja kiinnitetty, vanhaa irtonaista maalia raaputettu ja loppua hiottu,  vuorilaudat ja seinä maalattu kahteen kertaan,

ja olen nauttinut joka hetkestä.

Mitä kaikkea kauniina kevätpäivänä voi tehdä?

Vuotavan rännin pehmentämän seinälaudoituksen fiksaamista.

Perhosjahtia.

Telinevoimistelua.

Saniaistyyppien ihailua vastavalossa.

Lintujen bongaamista.

Haravointijätteen kuljetusta.

Pikku-jekku

Olen ollut tuhma.  Ilkikurinen minä heitti ilmaan arvoituksen koulun uudesta värityksestä. Kyläläisten kauhistukseksi koulu saattaisi tämän ilmoituksen myötä kohta kenties silmiä kirvellen häikäistä Lego-palikan keltaisena tai yököttää ohikulkijoita pinkin nukkesairaalan värisenä.

Todellisuudessa väritykseen ei ole tulossa muutosta. Syyt tähän ovat enimmäkseen käytännöllisiä. Vanhaa maalia ei ole tarpeen kaapia kaikkialta pois, kyseessä on vain huolto- ja paikkausmaalaus. Lisäksi jos projekti jostain syystä jää tänä kesänä kesken,  maalatun ja maalaamattoman raja ei ole niin selvä ja silmiinpistävä. Naapurinkaan ei ole välttämätöntä suorittaa asuntonsa osalta ulkomaalausta juuri tänä vuonna. Sitä paitsi nykyiset värit ovat hyvät. 

Etupihan puoleiselle seinustalle on nyt kasattu telineet. Maalipinnan rapsutus ja hionta alkaa.

Kevät toi maalarin

Mmm... Tämä näkymä enteilee ratkaisua vapaa-ajan käytön suhteen  arvatenkin melkoisen pitkäksi aikaa. Vaihtoehtoisesti se voi myös tarkoittaa ongelmaa vapaa-ajan puuttumisesta.  Maalaustelinetarvikkeet pötköttävät leppoisasti koulun etupihalla. On aivan kuin olisi tyyntä myrskyn edellä.  Tässä yhteydessä myrskyllä tarkoitan tulehduksen partaalla kivistävää rannetta ja tosiasiaa, että maalattavaa on siinä vaiheessa vielä kymmenen kertaa enemmän kuin maalattua. Epätoivo  maalausprojektin koskaan loppumisesta on kai vääjäämätön, mutta siltikin tässä vaiheessa suunnattomasti iloitsen sen alkamisesta. Kevät tuo pian maalarin Karhin koululle!

Yksityiskohtainen tarkastelu paljastaa huoltomaalauksen tarpeellisuuden lähes joka kohdassa mihin vain katsoo.  Mitähän Karhissa tuumataan uudesta väristä, joka on... Noh, sittenhän näkevät.