Kipu kesti kolme viikkoa. Lääkkeiden avulla se oli enimmäkseen jollain lailla siedettävää, vaikka kauheeta kituuttamista ja pinnistelyä olikin.
Kerran kuitenkin menetin hallinnan täydellisesti. Hammasläkäri oli päivittäisessä tulehdusalueen huuhtelussa kokeillut jotain muuta menetelmää laittamalla haavaan jotain uutta ainetta. Myöhemmin samana päivänä se oli kuitenkin pakko huuhdella päivystyksessä pois sietämättömän kivun takia. Lääkärin määräämät entistä vahvemmat särkylääkkeetkään eivät enää auttaneet. Silloin aloin tosissani pelätä kipua ja pelkään yhä.
Nyt olen toista päivää kuivilla. Pelko saa minut silloin tällöin vierailemaan särkylääkepurkilla. Pienikin jomotus tai kumma tunne riittää syyksi. Järjestyksessään neljäs antibioottikuuri on aluillaan ja päivitäisistä hammaslääkärikäynneistä on nyt luovuttu. Tulehdus on asettunut, joskaan ei poissa. Ei merkkejä huononemisesta. Olo on hyvä, ellei suorastaan taivaallinen; niin on hyvä olla!
2 kommenttia:
Huh, varmasti aika kauhea kokemus! Toivottavasti neljäs kuuri tepsii.
Tervehtymistä!
Aivan huikea valokuva!
Lähetä kommentti